”Viljelijöillä olisi syytä olla rinta rottingilla tekemisestään ja kantaa ylpeydellä ammattiosaamistaan”, sanoo Anna-Kaisa Jaakkola. Kuva: Johanna Koskiahde
Anna-Kaisa Jaakkola haluaa ruuantuotannon opetusta peruskouluun – ”Vieraantuminen johtaa ymmärtämättömyyteen”
Anna-Kaisa Jaakkola on ajanut reilun vuoden eteläpohjalaisten maataloustuottajien etuja toiminnanjohtajana. Hän kokee, että oman tilan hoitaminen tuo perspektiiviä työtehtävään.Seinäjoki
Anna-Kaisa Jaakkola viljelee kotitilaansa Isojoella yhdessä veljensä kanssa. Kuva: Johanna KoskiahdeMerikarvialla perheineen asuva, Isojoelta kotoisin oleva Anna-Kaisa Jaakkola aloitti syksyllä 2024 MTK-Etelä-Pohjanmaan toiminnanjohtajana.
Lapsesta asti navettatöissä viihtyneen Jaakkolan nuoruudenhaaveet maitotilan jatkamisesta kaatuivat astmaan. Kotitila on kuitenkin siirtynyt seuraavan sukupolven, Jaakkolan ja hänen isoveljensä, vastuulle kasvinviljelytilana.
”Lukioikäisenä suunnittelin lähteväni opiskelemaan opettajaksi, mutta isän kannustuksen myötä uravalinta vaihtui. Nopeasti Ilmajoella agrologiopiskelun aloitettuani tunsin valinneeni oikein”, Jaakkola kertoo.
Agrologikoulutus antoi ammattitaidon ja opiskelutovereista muodostui laaja alan asiantuntijaverkosto, jonka kanssa yhteyttä pidetään edelleen.
”Nopeasti Ilmajoella agrologiopiskelun aloitettuani tunsin valinneeni oikein.”
Oman tilan tulevan kasvukauden kasvivalinnoista Jaakkola ei vielä osaa varmaa sanoa. Rypsiä todennäköisesti, ehkä hernettä tai kuminaa. Viljojen osalta päätökset ovat auki.
”Tilan hoitaminen tuo perspektiiviä edunvalvontatehtävään.”
Maatilojen kannattavuushaasteeseen Jaakkola haluaa löytää ratkaisuja.
”Panostaisin vilja-alan tuottajaorganisaatioihin. Näen, että niiden kautta viljelijöillä on aito mahdollisuus vaikuttaa hintoihin. Tuottajaorganisaatio antaa viljelijöille vipuvarsivoimaa markkinaan.”
Kannattavuuden parantamiseksi vientiä on lisättävä.
”Onko toivoton ajatus, että Suomessa jalostettaisiin raaka-aineita pidemmälle? On järjetöntä, että meiltä viedään ulos ulkomailla haluttua kauraa ja ostetaan sitten kalliilla sieltä myslit tänne.”
Isona haasteena Jaakkola mainitsee kustannukset.
”Esimerkiksi lannoitemarkkinaan vaikuttaminen vaatii edunvalvonnan toimia. Samoin vuokrapeltojen hinnat ovat paikoin kohtuuttomia peltoviljelystä saatavaan tuloon nähden.”
Jaakkola muistuttaa, että on erityisen tärkeää ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon alueiden väliset erot myös maakuntien sisällä.
”Ei voi esimerkiksi niputtaa koko Etelä-Pohjanmaata samanlaiseksi, kun seutukunnat eroavat varsin merkittävästi toisistaan monin eri tavoin peltomarkkinan, tilusrakenteen tai aluekehityksen osalta.”
Alueellisesti eri tavoin viljelyä koskettaa myös ennallistaminen. Turvemaakunnassa se herättää huolta.
”Asia on alueellisesti hyvin merkittävä ja yksittäisille turvemaakuntien tiloille äärimmäisen tärkeä. On hyvä, että sen toimeenpanossa korostetaan vapaaehtoisuutta.”
Maatalousyrittäjän on oltava todellinen moniosaaja menestyäkseen.
”Viljelijöillä olisi syytä olla rinta rottingilla tekemisestään ja kantaa ylpeydellä ammattiosaamistaan. Me osaamme Suomessa tämän homman.”
”Edunvalvonnalta tarvitaan kovemmin panostusta perusopetuksen kehittämiseen niin, että suomalaisilla olisi edes välttävä ymmärrys siitä, mistä ruoka tulee.”
Suomalaisen ruuan arvostus on rakennettava kuluttajiin varhaisesta vaiheesta, Jaakkola sanoo.
”Edunvalvonnalta tarvitaan kovemmin panostusta perusopetuksen kehittämiseen niin, että suomalaisilla olisi edes välttävä ymmärrys siitä, mistä ruoka tulee. Ja niistä lainalaisuuksista, jotka ruuantuotantoa määrittävät.”
Peruskouluun on Jaakkolan mielestä saatava ruuantuotannon opetusta.
”Koululaisten tilakäynnit ovat osa tätä toimintaa. Myös MTK-Etelä-Pohjanmaan aloittamat etätilavierailut ovat erinomainen keino tavoittaa isot kaupunkikoulut ja tuoda maatalous kuvaruudun kautta koululle.”
Vaivihkaa olemme siirtyneet aikaan, jos suurimmalla osalla ei ole mitään yhteyttä ruuantuotantoon, sanoo Jaakkola.
”Vieraantuminen johtaa ymmärtämättömyyteen. Tässä edunvalvonnalla on tehtävää paljon nykyistä laajemmin.”
Elintarviketeollisuus on kansantaloudellisesti valttimme. Suomessa on potentiaalia ja osaamista, Jaakkola kiteyttää.
”Palvelujen saatavuus tai kuuluvuushaasteet ovat tasa-arvokysymyksiä Suomessa. Onko se hyväksyttävää, että syrjemmältä viedään elämän edellytykset? Infraa ja palveluita on pakko ylläpitää, jotta maatilat pysyvät. Me elämme aivan erinäköisessä maassa, jos tilojen määrä menee hyvin pieneksi, ja valot sammuvat kyliltä.”
”Pienessä maalaiskylässä on opittu tekemään itse asiat.”
Jaakkolan perheen neljä poikaa ovat iältään 7, 9, 12 ja 14 vuotta. Illat täyttyvät harrastekuskailuista.
”Kesät jalkapalloa ja talvet jääkiekkoa”, summaa perheenäiti vapaa-ajankäyttönsä ja lisää, että hankkisi kaasuauton, jollei sen tankkaaminen olisi kotiseudulla haaste.
Vapaa-ajallaan Jaakkola nauttii ennen muuta näyttelemisestä kotikylän revyyryhmässä. Maaseudun elinvoimassa kylien aktiivisuudella on iso merkitys.
”Isojoen Vanhankylän yhdistystoiminta on antanut elämäntaipaleelle ja työuralle valtavasti myönteistä. Pienessä maalaiskylässä on opittu tekemään itse asiat, ja osataan arvostaa itsetehtyä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
