Lehmien jaloittelutarha voi olla suppea tai laaja

Jaloittelualueen pohjan rakenteesta riippuu miten usein tarha on tyhjennettävä.  Kuva: Kari Salonen

Jaloittelutarha on nimensä mukaisesti nautojen jaloittelua eikä laiduntamista varten. Pääsääntöisesti eläimet käyvät sisällä syömässä ja juomassa. Jos ne ovat ulkona monta tuntia, silloin tarhassa on syytä olla vesi- ja ruokintapisteet, sanoi Tuottajain Maidon kehityspäällikkö Elisa Uusi-Heikkilä Valion pihattowebinaarissa 16.2.2022.

Monet määräykset ja suositukset ohjaavat jaloittelutarhan rakentamista. Tiivispohjaisen tarhanrakentamiseen voi saada investointitukea

Yhtä lehmä kohden jaloittelutarhassa pitää olla vähintään kuusi neliömetriä mutta tarhan kokonaispinta-alan on oltava vähintään 50 neliömetriä.

Suppeasta jaloittelualueesta on kyse silloin, jos sen kokonaisala on alle 20 neliömetriä/täysikasvuinen lehmä. Tällöin koko tarhan pitää olla tiivispohjainen ja sieltä likavedet pitää johtaa keräilykaivoon.

Keräilykaivon tilavuuden on hyvä olla 0,3 kuutiota/neliö. Vähimmäisvaatimus on 0,2 kuutiota kattamattoman jaloittelutarhan tiivispohjaista neliömetriä kohti.

Jaloittelualuetta sanotaan laajaksi, kun pinta-ala on yli 20 neliötä/täysikasvuinen lehmä. Tiivistä pohjaa pitää olla 300 neliömetriä, loppu voi olla maapohjaista.

Vaatimukset keräilykaivosta ovat samat kuin suppealla jaloittelualueella.

Jaloittelualueen pohjan rakenteesta riippuu miten usein tarha on tyhjennettävä. Täyttöpohjaisen tarhan pintakerros vaihdetaan kerran tai kaksi vuodessa. Poisvietävä kerros sopii lannoitteeksi tai maanparannusaineeksi.

Kiinteäpohjainen tarha tyhjennetään kerran tai kaksi kuukaudessa lietesäiliöön tai lantalaan. Kiinteä pohja tarkoittaa, että alue on päällystetty asfaltilla tai betonilla.

Lue lisää:

”Lehmät haluavat syödä aamulla", neuvoo amerikkalainen lehmäguru Gordie Jones