Koneviesti: Nykymuotoinen kylvölannoitus kehitettiin Suomessa – maailman ensimmäinen yhdistelmä valmistui vapuksi 1965

Tässä Combia ihmetellään Työtehoseuran näyttelyssä vuonna 1969, jolloin sen valmistus oli jo siirtynyt loimaalaiselle Kurpan Konepajalle. Pellolla Combi oli toiminnoiltaan ylivoimainen, mutta sen hallinta oli kömpelöä, siirtoihin tarvittiin avarat reitit ja se maksoi yli kaksi kertaa enemmän kuin 3-metriset nostolaitekoneet, eli lähes saman verran kuin taustalla näkyvä Ford 3000. 

HS-MK Combiksi nimetyn kylvölannoittimen sarjatuotanto alkoi iisalmelaisella Peltosalmen Konepajalla. Tuotantomallissa lannoitevantaat oli asennettu neljälle riville, millä koneeseen saatiin s-piikkiäkeen ominaisuudet. Kaikki vantaat ja varpajyrät nostettiin ylös yhdellä hydraulisylinterillä tankojen ja ketjujen avulla, koneen etuosaa kohotettiin traktorin nostolaitteella. Koneen tyhjäpaino oli 2 500 kg, täysillä säiliöillä 3 600 kg. 

Lannoitteen sijoittaminen kylvökerroksen alapuolelle, kosteaan maahan, kasvatti jyväsatoa jopa 30 prosenttia pintalevitykseen verrattuna, mutta menetelmästä saatiin täysi hyöty vasta sitten, kun se yhdistettiin viljankylvöön. Nykymuotoinen kylvölannoitus kehitettiin Suomessa ja siitä tuli vallitseva systeemi muutamassa vuodessa.

Yhdistetty lannoitus ja kylvö on vanha keksintö: hevosvetoisia kylvölannoittimia tehtiin jo 1800-luvulla. Ensimmäiset traktorilla vedettävät koneet tuotiin Suomeen reilut 60 vuotta sitten, merkkejä olivat muun muassa Allis-Chalmers, Ferguson, McCormick, Hassia ja Massey-Harris.

Riviin kylvetty ja mullattu lannoite toimi äestämällä maahan sekoitettua paremmin, mutta menetelmässä oli myös varjopuolensa. Tuon ajan lannoitteet olivat paljon nykyistä vahvempia ja kun ne kylvettiin samaan riviin siemenen kanssa, aiheutui siitä polttovioitusta, mikä heikensi itävyyttä. Malminkartanon tilanhoitajana toimineella agronomi Matti Kareksella oli tähän ongelmaan toimiva ratkaisu: maailman ensimmäinen sijoituslannoittimen ja kylvökoneen yhdistelmä valmistui vapuksi 1965.

Suomalaisissa tutkimuslaitoksissa oli 1950-luvulta lähtien paneuduttu lannoitustekniikkaan. Kaikki olivat tulleet samaan tulokseen – lannoitusvaikutus on tehokkainta ja nopeinta, jos lannoite mullataan siemenrivien väliin, noin 3 senttiä syvempään kuin siemen.

Matti Kareksen suunnitelmien pohjana oli hinattava Tive HS -kylvökone, jonka eteen lisättiin lannoitesäiliö ja sen alle multausvantaat. Lannoite- ja kylvövantaiden väliin asennettu varpajyrä tasoitti kylvöalustan.

Konetta alettiin kasata huhtikuun puolivälissä 1965. Kylvökone oli ostettu Laborilta, Maaseudun Kone Oy oli tehnyt Kareksen ohjeiden mukaisen rivilannoittimen, Malminkartanon sepät Rauno Tuomi ja Veikko Lifflander olivat hitsanneet koneen rungon, multauslohkot, varpajyrät ja niiden hallintasysteemit.

Tiven vantaat nostettiin hydraulisesti, nyt samaan sarjaan liitettiin yhdystankojen ja ketjujen avulla multausvantaat ja varpajyrät, ainoa hydraulisylinteri oli vetoaisan päällä. Sylinterille otettiin paine samasta linjasta nostolaitteen kanssa, jolloin kaikkia toimintoja voitiin hallita yhdellä vivulla. Ensin nousivat vantaat, jyrät ja s-piikit, viimeisenä vetoaisa.

Miten lannoituskylvön tarina jatkuu? Lue Koneviestin koko juttu