Suomalaisten omistama tila teki 500 lehmälle navetan Viroon

Antti Mennala tuli Viroon ­viljelijäksi 21 vuotta sitten. ­Uusin ­navettainvestointi ­otettiin käyttöön ­viime ­viikolla. Parret ovat ­kanadalaisia ja ilman yläpuomia, johon lehmät voisivat lyödä päänsä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Korvia repivä meteli kaikuu tyhjässä navetassa Viron Elvassa. Kuren kartanon vanhat navetat saavat rinnalleen 492-paikkaisen uuden navetan ja rakennusmiehet leikkaavat lantakuljettimelle tilaa betonilattiaan.

”Navettainvestointi tuli tarpeeseen, sillä vanhat navetat kävivät ahtaiksi lähes 700 lypsävän karjalle”, kertoo Antti Mennala Kuren kartanosta.

Mennala hankki tilan talouskeskuksen 21 vuotta sitten ja yksityistämisen melskeissä onnistui hankkiman 800 hehtaaria maata sen ympäriltä. Vuokramaineen peltoa on 1 200 hehtaaria.

Leninin nimeä kantanut mallisovhoosi oli yksi Viron parhaista. Silloin peltoa oli 6 500 hehtaaria.

Alle sadan lehmän navetat ovat lähes hävinneet ja suurimmissa karjoissa on jo lähemmäs 3 000 lypsävää.

Uusi navetta oli pari viikkoa sitten lähes valmis ja viime viikolla karja pääsi sinne. Oppia on haettu Kanadasta, mistä on hankittu muun muassa ruokinta­pöytä ja parsien kalusteet.

Lähes puolen hehtaarin kokoinen navetta on kokonaan avointa tilaa. Keskipalkitkin jätettiin pois vahvistamalla kattoa kannattelevia liimapalkkeja. Rakennus tulee maksamaan noin 1,5 miljoonaa euroa, 3 000 euroa lehmäpaikkaa kohti. Hinta on noin kolmanneksen edullisempi kuin Suomessa.

Loppusumman voi kertoa kahdella, karkeasti 6 000 euroon lehmäpaikkaa kohti, kun mukaan lasketaan lypsyasema, lietealtaat ja rehuvarastot. Niitä laajennetaan tulevina vuosina.

Lehmät ovat neljässä ryhmässä kuten vanhemmassa, vuonna 2010 valmistuneessa navetassa.

Lypsylehmien määrä kasvatetaan Mennalan mukaan vähin erin, ensin 750 lehmään.

Vanhat navetat olivat käyneet ahtaiksi lähes 700 lypsylehmälle. Laajennuksen jälkeen lypsävien määrä voidaan nostaa noin tuhanteen. Kuva: Jaana Kankaanpää

Peltoala riittää noin tuhannen lehmän karjalle. Se vaatii kuitenkin uutta lypsyasemaa, sillä nykyisen 24-paikkaisen aseman kapasiteetti loppuu 750 lypsävän paikkeilla. Investointi ajoittunee parin vuoden päähän. Vaihtoehtoina ovat isompi lypsyasema tai robottikaruselli.

Nykyisen aseman kapasiteetti on jo nyt äärirajoilla. Aamulypsy alkaa kolmelta ja kestää puoleen päivään ja iltavuorolla menee puoli kolmesta yhteentoista. Työntekijöitä tilalla on lähes 30.

Navetoihin investoidaan tällä hetkellä paljon Virossa, kertoo rakennustyömaan Mennalaa auttanut Arto Auer. Kaikki ovat isoja 500–1 000 lypsy­lehmän kohteita.

Alle sadan lehmän navetat ovat lähes hävinneet ja suurimmissa karjoissa on jo lähemmäs 3 000 lypsävää.

Auerin mukaan työvoimasta on pulaa ja tilanne vain pahenee. Kuren navetassa on töissä kaksi ukrainalaista ja jatkossa määrä kasvaa.

Auer arvelee, että vuosikymmenen päästä on pakko siirtyä lypsyrobotteihin, kun työvoimaa ei enää ole ehkä saatavilla.

Rehu sekoitetaan ajettavalla apevaunulla, joka liikkuu aamusta iltaan. Päivittäin sekoitetaan toistakymmentä kuormaa.

Vaunu mahtuu myös mataliin rakennuksiin, sillä pieni osa lehmistä on edelleen neuvostoaikaisessa navetassa.

”Sen kohtalosta ei ole tietoa. Ehkä rakennus puretaan kuten kolme samanlaista aiemmin”, Mennala miettii.

Vierailuhetkellä joulukuun puolivälissä navetan viimeistely oli loppusuoralla. Ensimmäiset eläimet pääsivät sisään joulua edeltävällä viikolla. Kuva: Jaana Kankaanpää

Mennala rohkaisee viljelijöitä laskemaan todelliset tuotantokustannukset. Kuressa maitolitran tuottaminen maksaa tällä hetkellä noin 25 senttiä litralta. Kannattavuus on erinomainen, sillä maitolitrasta on maksettu viime kuukausina 32–34 senttiä litralta.

Keskituotos on tällä hetkellä 10 400 litraa ja kun uusi navetta saadaan käyttöön ja lehmien tilanahtaus helpottaa, keskituotoksen odotetaan nousevan vielä tuhannella litralla.

Maito toimitetaan kilometrin päässä sijaitsevaan Estoverin meijeriin kahdesti päivässä.

Kun Suomessa kaikille tuottajille maksetaan suunnilleen yhtä paljon, Virossa jokainen tila neuvottelee hinnat erikseen. Ilman Valiota ja sen vahvaa tuotekehitystä Suomen maaseutu olisi hyvin toisenlainen kuin nyt, Mennala sanoo.

Viljanviljely on kannattanut maitoa heikommin.

Nuorkarja oli ulkona jaloittelemassa uuden ja vanhan navetan takana joulukuun puolivälissä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuren kartano on entinen Leninille nimetty mallisovhoosi Vörtsjärven rannalla, Tarton ja Viljadin välissä. Kartanon päärakennus oli palanut vuotta ennen Mennalan tuloa.

Pellot ovat Mennalan mukaan hyvälaatuisia hietamaita. Syysviljojen keskisato on noin 8 ja kevätviljojen viidestä kuuteen tonnia hehtaarilta.

Puolet pelloista kasvaa nurmea ja rehumaissia ja toinen puoli on viljalla: vehnää, ohraa ja ruisvehnää. Viljasato päätyy suurelta osin karjan rehuksi.

Ympäristövaatimuksissa on eroja Suomen ja Viron välillä, samoin byrokratiassa, Mennala kertoo. Tila jättäytyi pois ympäristökorvauksesta, koska 30–40 euron tuki hehtaarilta ei olisi kattanut syntyviä kuluja.

Perustuki on 120 euroa hehtaarilta ja muuta tukea ei tila saa. Navettaankaan ei voinut enää hakea tukea. Tuki on rajattu kahteen isoon investointiin ja ne on tehty jo aiemmin.

Karjan lantaa levitetään pelloille keväästä syksyyn, kesällä myös kasvustoon. Lantavarastojen on pakko olla suuria, jotta ne eivät täyty hankalinakaan vuosina.

Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos kesällä, kun Antti Mennala siirsi osake-enemmistön pojalleen Anssi Mennalalle, mutta piti itsellään vielä kuudesosan. Yhtiössä on mukana kymmenkunta osakasta, jotka ovat meijeriä lukuun ottamatta suomalaisia.

Mennala kehuu virolaista verotusta, joka suosii yritysten ja tilojen kehittämistä. Yritykset eivät maksa veroa, vaan vero peritään omistajille maksetuista osingoista. Yrityksiin kertyy varallisuutta ja varoja voidaan käyttää yhtiön kehittämiseen.