Tarhuri kasvattaa luonnon-kaunottaria ja uskollisia ystäviä
Paula Torenius ei käytä turvetta kasvualustana. Hän uskoo, että ympäristösäädökset ulotetaan puutarhatalouteen ja turpeen käyttöä rajoitetaan. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoLAMMI (MT)
Iloisesti kukkiva puna-ailakki ja kaino lemmikki tervehtivät tulijaa.
Tuttuja kasveja ojien pientareilta. Täällä Perinnetaimessa ne ovat kaupallisessa viljelyssä.
Paula Toreniuksen taimitarha tuottaa maatiais- ja luonnonkasveja puutarhamyymälöille ja yksityisille asiakkaille. Lisäksi hän kerää ja säilyttää maatiaiskasvikantoja.
Valikoimissa on noin 200 lajia tai lajiketta.
Torenius ostaa siemeniä Maatiainen ry:ltä tai lisää kasveja itse. Osa taimista on mikrolisättyjä ja ne tulevat Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) Lepaan yksiköstä.
Perinnetaimessa ei lisätä ”riesakasveja” eli kasveja, jotka kuuluvat haitallisten kasvien luetteloon, kuten jättipalsami tai lupiini.
”Luonnonkasvi saa karata puutarhasta, eikä siitä ole mitään haittaa.”
Lisäksi Torenius on saanut paljon kasveja, kun ihmiset ovat kuulleet Perinnetaimesta ja sen tarhurista.
”Tervetulleita ovat kasvit, joiden kanta on terve ja vähintään 50 vuotta vanha.”
Ihmiset ovat kiinnostuneita perinne- ja luonnonkasveista, Torenius kertoo. Kiinnostusta selittää trendi, jonka aallonharjalla ovat lähellä ja kestävästi tuotettu sekä ympäristönäkökohdat.
Tarhuri tuntee kasvattamiensa kantojen historian. Tarinat kiehtovat myös asiakkaita, siksi jokaisen kasvin mukana on tieto, mistä se on peräisin.
Perinnetaimessa kasvaa muun muassa samoja lemmikkejä kuin Porkkalan kartanon puutarhassa.
Syreenileimu puolestaan on kotoisin lapsuudenkodin pihamaalta.
Kasvamassa on myös suomalaisten ikisuosikkeja: ukonhattu, päivänlilja, iiris ja hopeahärkki.
”Ne ovat uskollisia ystäviä.”
Torenius ei käytä turvetta kasvualustana. Yksi syy on ympäristön suojelu. Turvetta pitäisi esimerkiksi lannoittaa keinolannoitteilla.
Perinnetaimessa kasvualustana on hiekka–kompostiseos, johon on sekoitettu metsäteollisuuden puukuitujätettä.
Se sitoo itseensä erittäin hyvin ravinteita ja vettä.
Taimia ei tarvitse kastella usein ja ravinteet liukenevat hitaasti koko kasvukauden ajan.
Torenius ostaa puukuitujätteen ja kompostin pälkäneläiseltä Humuspehtoorilta. Hän kehittää yrityksen kanssa turpeettomia kasvualustoja.
Alkukasvatus tapahtuu kasvihuoneessa. Kasvit siirretään ulos mahdollisimman pian juurtumisen jälkeen karaistumaan. Suurin osa kasvista talvehtii ulkona hangen alla. Vain pienen osan Torenius siirtää varastoon.
Torenius valmistui hortonomiksi vuonna 2006.
Ennen yrittäjäksi ryhtymistä hän työskenteli taimitarhoilla sekä Lepaan HAMK:ssa mikrolisäyslaboratoriossa.
Yrityksen perustaminen oli haaveena pitkään.
”Innostun helposti ja haluan kokeilla. Minulla on hyvin vahva näkemys siitä, miten asiat pitää tehdä.”
Vuoden etsimisen jälkeen sopiva talo ja tontti löytyivät Lammilta vuonna 2010.
Taimitarhan perustamistöitä tehtiin viime vuosi. Nyt on ensimmäinen kesä yrittäjänä.
Tarkoitus on perustaa puolen hehtaarin emotaimialue, joka on samalla näytepuutarha.
”Joka ei koskaan ole täysin valmis”, Torenius nauraa.
Hän haluaa pitää yrityksensä niin pienenä, että pystyy hoitamaan sen yksin.
”On jäätävä vapaa-aikaa. Tätä ei saa tehdä pakosta hampaat irvessä.”
Torenius on laskenut, että investointien on maksettava itsensä takaisin viidessä vuodessa. Taimitarhan perustamiseen kului noin 20 000 euroa, pois lukien talo ja tontti.
Tuore yrittäjä nauttii silmin nähden työstään, vaikka päivät voivat venyä yli 12-tuntisiksi.
”Tuntuu, että saan tästä kesästä paljon enemmän irti kuin aikaisemmista.”
Ympärillä kukkii kesäkuu. Läheisen suon kurkipariskunta suorittaa päivittäisen ylilentonsa.
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
