Kalliit ravinteet syytä pitää pellolla
Sääolojen vaihtelulle viljelijä ei voi mitään, mutta viljelijä voi ehkäistä ravinteiden valumia myös omilla toimillaan.
”Tärkeintä on tietenkin lannoittaa vain todellisen tarpeen mukaan. Maan pitäisi olla suunnilleen tyhjä kasveille keväällä annetuista ravinteista sadonkorjuun jälkeen”, toteaa Baltic deal -hankkeen koordinaattori Airi Kulmala MTK:sta.
Kulmala sanoo, että lannoituksen onnistumisen tarkastelussa pitäisi käyttää ravinnetasetta.
Syysviljojen syyslannoituksessa kannattaisi huomioida, kuinka paljon ravinteita pellolla on edellisen kasvin jälkeen jäljellä.
Myös karjanlannan syyslevityksestä pitäisi hänen mielestään pyrkiä luopumaan.
”Liukoisessa muodossa olevat ravinteet huuhtoutuvat saman tien, jos sataa runsaasti”, Kulmala sanoo.
”Jos lämmin sää jatkuu pitkään, maan mikrobit ehtivät muuttaa myös orgaanisessa muodossa olevia ravinteita liukoiseen muotoon. Siinä menee raha täysin hukkaan.”
Fosforikuormaa voidaan vähentää ehkäisemällä eroosiota eli pitämällä arvokas viljelymaa pelloilla, sanoo tutkija Pasi Valkama Vantaanjoen vesiensuojeluyhdistyksestä.
”Se onnistuu parhaiten pitämällä pellot kasvipeitteisinä ja peltomaan rakenne hyvänä”, hän kertoo.
Kun maan rakenne on kunnossa, vesi saadaan imeytymään maan läpi ja fosforille löytyy hiukkasten pinnalta sitoutumispaikkoja.
Jos taas maa halutaan syksyllä muokata, se olisi Kulmalan mukaan syytä tehdä niin myöhään kuin mahdollista.
Valkaman mukaan sateinen syksy on typpivalumien kannalta suurempi riski kuin kevät.
”Yleensä kevätpuolella typen pitoisuudet ovat lumen sulamisesta johtuvan kevättulvan aikana paljon pienempiä kuin sateisen syksyn aikana. Siksi typen huuhtoumia voi vähentää pitämällä pelto mahdollisimman pitkälle syksyyn vihreänä.”
Sekä Valkama että Kulmala suosittelevat viljelijöitä kylvämään kerääjäkasveja, jotka sitovat maasta viljelykasvilta käyttämättä jäänyttä typpeä.
”Suomessa kerääjäkasvien käyttö on vielä olematonta, joten ympäristötukea pitäisi kehittää kerääjäkasvien käyttöä kannustavaan suuntaan. Tanskassa se on jo pakollista ja Ruotsissakin selvästi yleisempää kuin Suomessa”, Kulmala kertoo.
Toisaalta pellolle syksyllä jäävän kasvuston massan pitäisi olla mahdollisimman pieni.
”Kun pellolle jää kasvimassaa, joka jäätyy ja sulaa, sen solurakenne rikkoutuu ja siitä vapautuu fosforia, joka voi huuhtoutua.” JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
