Suomi on lähellä paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa – tätä se tarkoittaisi

Ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Uutiset|Turvallisuus

24.3.202606:30

Analyysi

Jussi Orell

Kun Suomi viime elokuussa päätti hakea YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi, Venäjä oli jatkanut hyökkäystään Ukrainassa kolme ja puoli vuotta. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin toista kautta oli kulunut reilu puoli vuotta.

Ei ollut tullut pikarauhaa Ukrainaan toisin kuin Trump oli vaalikampanjassaan luvannut. Meno maailmalla on sen jälkeen vain kiihtynyt. Trump on pidätyttänyt Venezuelan presidentin Nicolás Maduron, uhkaillut Grönlantia, määrännyt ja perunut tulleja sekä pommittanut Irania.

Gazaan Trump on onnistunut kätilöimään hauraan tulitauon ja perustanut sitä valvomaan YK:n kilpailijaksi mielletyn rauhanneuvoston. Yhteistyöpyrkimykseen ja monenkeskisyyteen nojaava YK ei ole missään vaiheessa kuulunut Trumpin suosikkeihin.

Myös Suomi sai kutsun Gazan rauhanneuvostoon, huokeaan miljardin euron hintaan. Ei tullut tarkkailijaroolia kummempia kauppoja. Suomen ulkopoliittinen johto antoi ymmärtää tutustuvansa kutsuun rauhassa. MT:n tietojen mukaan vakavaa harkintaa ei todellisuudessa tehty. Neuvoston sääntöjä pidettiin sellaisina, että kielteinen vastaus oli alusta alkaen selvä.

Toisin kuin Trumpilla, Suomella on tapana kunnioittaa diplomatian kohteliaita pöytätapoja. Trumpia ei kuitenkaan haluta suututtaa, koska se voisi olla kohtalokasta Ukrainan ja koko Euroopan turvallisuudelle.

Mikäli Suomen tavoite toteutuu, paikka turvallisuusneuvossa heltiää vuosiksi 2029–2030. Äänestys asiasta järjestetään 2028, mutta kampanjointi käy kulisseissa kuumana. Suomi haki turvallisuusneuvoston jäseneksi edellisen kerran kaudeksi 2013–2014 häviten äänestyksen Luxemburgille ja Australialle.

Haavat on nuoltu, ja Suomi on MT:n tietojen onnistunut keräämään kirjallisia kannatuslupauksia jo useilta mailta. Asetelmia parantaa se, että samassa jäsenryhmässä ehdolle on ilmoittautunut Suomen lisäksi toistaiseksi vain Australia. Mahdollisten viime hetken ehdokkaiden mahdollisuuksia pidetään heikompina kuin varhain liikkeellä olevien.

Turvallisuusneuvostoa on moitittu tehottomuudesta, sillä yksikin viidestä pysyvästä jäsenmaasta voi estää päätöslauselmien hyväksymisen. Näin on myös tapahtunut. Pysyviä jäseniä ovat Kiina, Ranska, Venäjä, Iso-Britannia ja Yhdysvallat.

Vaikka neuvoston toimintaan liittyy kiistatta ongelmia, näköalapaikka isojen pöydässä nostaisi Suomen muutenkin nousussa olevaa turvallisuuspoliittista profiilia. On lähtökohtaisesti parempi olla vaikuttamassa kuin seurata sivusta.

Jäsenyys kasvattaisi painetta terävöittää ulkopoliittisia kannanottoja, sillä neuvostossa olisi hankala toimia vain äänettömänä yhtiömiehenä. Varovainen kohteliaisuus hankalissa kysymyksissä olisi pyyhittävä pelikirjasta.