Jänisruttobakteeri leviää hyttysen pistosta

Metsämyyrä levittää myyräkuumetta aiheuttavaa Puumala-virusta. Kuva: LUKE / Heikki Henttonen

Jänisrutto on eläimestä ihmiseen tarttuva infektio, jonka aiheuttaja on Francisella tularensis -bakteeri. Jänisruttoa esiintyy lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla. Taudin ilmaantuvuus on erityisen suuri Suomessa ja Ruotsissa.

Väitöstutkimuksessaan ELL Heidi Rossow selvitti jänisruton esiintymistä väestössä, eri tautimuotojen riskitekijöitä, epidemioiden yhteyttä myyräkantojen vaihteluun sekä infektiota myyrillä.

Rossowin tutkimuksen perusteella jänisruton haavaumina ja imusolmuksetulehduksina ilmenevä muoto leviää pääasiallisesti hyttysenpistojen välityksellä ja keuhkotulehdus liittyy heinäpölylle altistumiseen.

Rossow arvioi tutkimuksessaan myös taudin kansanterveydellistä vaikutusta ja ilmaantuvuutta eri vuosina eri puolilla Suomea. Lisäksi tutkittiin jänisruton vasta-aineiden esiintyvyyttä aikuisväestössä.

Tautia ilmenee selvästi eniten Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla sekä Keski-Suomessa, mutta eri vuosina epidemiat esiintyvät eri paikkakunnilla.

Epidemioita esiintyi elo-syyskuussa vuosina 1995, 1996, 2000, 2003, 2006, 2007, 2009 ja 2012.

Jänisruton vasta-aineita todettiin 2 prosentilla aikuisväestöstä, eniten Pohjois-Pohjanmaalla.

Jänisrutto-bakteeria todettiin luonnosta pyydetyissä pikkunisäkkäissä. Metsä- ja peltomyyrien elimistössä todettiin bakteerin leviävän laajalle ja aiheuttavan oireellisen infektion ja kuoleman.

Myyrät erittävät bakteeria virtsaan ja ulosteeseen. Myyrien jäännökset voivat saastuttaa ympäristöä ja aiheuttaa tartuntavaaraa ihmisille. Bakteeria sisältävälle pölylle altistuu todennäköisimmin maanviljelystyössä, esimerkiksi heinänteossa.

Tutkimuksessa selvitettiin myös jyrsijöiden kannanvaihteluiden merkitystä ihmisten jänisruttotartunnoille. Myyräkannat vaihtelevat tyypillisesti kolmen vuoden sykleissä.

Tutkimuksessa osoitettiin, että jänisruttoepidemiat esiintyvät tyypillisesti runsasta myyrävuotta seuraavana vuonna.

"Näyttää siltä, että bakteeri lisääntyy tehokkaasti runsaassa myyräpopulaatiossa, leviää ympäristöön ja päätyy veteen ja edelleen siinä kehittyviin hyttysiin, jotka tartuttavat bakteerin ihmisiin", sanoo Rossow.

"Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä jänisruton esiintymisen olevan paitsi paikallista, myös syklistä ja syklien liittyvän jyrsijäkantojen vaihteluun", Rossow toteaa.

ELL Heidi Rossow väittelee Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 9.10.