Laskentaa traktorin hytissä, hintaseurantaa kahvitauolla

MASKU (MT)

Työt tehdään itse, pellot pidetään kunnossa, turhia koneita ei hankita ja kannattavuuslaskenta pyörii päässä koko ajan, maskulainen Pekka Leskinen luettelee kannattavan viljelyn perusteita.

Leskisen viljatila Maskussa on kuulunut kannattavuuskirjanpitoon vuosituhannen vaihteesta lähtien. Kannattavuuskerroin on vaihdellut 0,3:n ja 0,8:n välillä.

”Nykyisillä viljan hinnoilla yksikään viljatila, joka aikoo jatkaa toimintaansa, ei voi päästä yli yhteen”, Leskinen sanoo.

Lehtolan tilan kannattavuuskerroin ei kerro koko totuutta. ”Hyvään lukemaan voi päästä myös, jos on huonot koneet, heikot rakennukset ja vähän työtunteja”, Leskinen huomauttaa.

Hänen tilallaan on päinvastoin.

Leskinen pyrkii tekemään itse kaiken mahdollisen. Hänen vuotuinen työtuntimääränsä onkin kaksinkertainen keskimääräiseen viljatilaan verrattuna.

Asiat tehdään huolella. Jos näyttää siltä, että pelto keväällä vaatii vielä yhden muokkauksen, se tehdään. ”Kun näet hyvän kasvuston, et kysy, kuinka nopeasti se kylvettiin vaan kuka sen kylvi”, Leskinen muistuttaa.

Koneet pidetään kunnossa, pestään ja huolletaan. Moni onkin luullut tilan 20 vuotta vanhaa kylvökonetta uudeksi.

Kun uutta ostetaan, investointi suunnitellaan ja siihen varaudutaan hyvin. Leskisellä on aina hankinnat mietittynä viideksi vuodeksi eteenpäin.

Lannoitteet ja muut tuotantopanokset pyritään ostamaan silloin, kun hinnat ovat alimmillaan. Siementä on aina varastossa vuoden tarve.

Usein hankintoja tehdään myös ulkomailta. Taannoin Leskinen hankki Virosta kaksi laadukasta peräkärryä. Samalla hinnalla Suomesta olisi saanut yhden.

Pelto on viljatilan tärkein resurssi. Sekä omat että vuokramaat kalkitaan säännöllisesti ja salaojia uusitaan jatkuvasti. Piiriojia huolletaan ja pellonreunoja raivataan.

Myytävää pitää syntyä, Leskinen korostaa. Jatkossa se on entistä tärkeämpää, koska tukien osuus vähenee koko ajan.

Leskinen panostaa uusiin satoisiin lajikkeisiin, tekee kaksi tautiruiskutusta, antaa tarvittaessa lisätyppeä ja pitää huolta siitä, että kasvusto pysyy pystyssä.

Viljasta korjataan tilalla yli 4,5 tonnin keskisatoja. Paras syysviljasato ylsi yli seitsemän tonnin.

Hyvä sato ei riitä, siitä on saatava myös kunnon hinta.

Leskisen mukaan jokaisen pitäisi laskea, millä hinnalla oman sadon myynti kannattaa.

Hän itse toteaa, että jos joutuu myymään kevätvehnän alle 180 euron tonnihinnalla, seurauksena on omasta palkasta ja pääoman korosta tinkiminen.

Leskinen jaksottaa viljan myynnin tasaisesti koko vuodelle. Osalle sadosta hinta kiinnitetään etukäteen.

Näin toimien viljasta ei ehkä saa koskaan huippuhintaa, mutta ei myöskään huonointa mahdollista.

Viljan hintoja Leskinen seuraa yhtä tiivisti kuin sääennusteita – tosin pitkäjänteisemmin. ”Niin ei voi tehdä, että syksyllä toteaa, että alanpa seurata hintakehitystä. Siitä pitää olla käsitys koko ajan.”

Seurannassa hän käyttää apuna useiden maiden hintatietoja ja lisäksi ulkomaisten viljelijöiden keskustelupalstoja.

Leskisen mukaan liian moni myy viljaa paniikissa heti, kun ostajat laskevat hintoja. ”Siihen ei pidä lähteä mukaan. Pitää olla oma käsitys siitä, mikä tuleva hintakehitys on.”

Tilalla on varastotilaa 900 viljatonnille. Nytkin osa viime syksyn sadosta jätetään odottamaan parempia hintoja.

Leskinen hoitaa itse tilan kirjanpidon. Näin hän pysyy koko ajan kärryillä tilanteesta.

”Se ei ole nykypäivää, että marraskuussa kiikutetaan tilitoimistoon kenkälaatikollinen kuitteja ja sitten odotetaan, mikä tulos sieltä tulee.”

Talouden suunnittelussa kannattaa Leskisen mukaan olla peruspessimisti ja varautua aina huonoon vuoteen.

Vaikka Leskinen kertoo ”tykkäävänsä työstään ihan älyttömästi”, hän korostaa, että vapaa-aikaakin on otettava. Muuten ajatukset jumiutuvat vanhoille raiteille ja työn ilo katoaa.

Leskiset viettävät paljon aikaa lähellä sijaitsevalla rantamökillään. Lisäksi joka vuosi matkustetaan jonnekin pitemmälle.

Yksi tärkeä kohde on Saksan Agritechnica-näyttely, jonne Leskinen suuntaa tänä vuonna jo kymmenettä kertaa. Yhdistetty työ- ja lomamatka on poikinut paljon ideoita ja näyttelystä on tehty myös hyviä hankintoja.

Satu Lehtonen

Avaa artikkelin PDF