
Maataloudella on loistavat mahdollisuudet vastata Dubain ilmastotavoitteisiin, mutta asenne- ja politiikkamuutoksia sekä rahaa tarvitaan
Suurten päästövähennysten tekemiseen tarvitaan poliittisia päätöksiä ja rahaa toteuttaa ne.
Ympärivuotinen kasvipeitteisyys ja nurmet ovat tärkeässä asemassa maatalouden ilmastotoimissa. Kuva: Sanne KatainenYK:n ilmastokokouksen tärkein kirjaus Dubaissa oli kehotus valtioille lopettaa fossiilisten polttoaineiden käyttö.
Voi perustellusti sanoa, että jo oli aikakin. Dubain kokous oli 28. ilmastokokous. Ensimmäinen järjestettiin 1995 Berliinissä.
Päästöjen ja niiden poistojen tulisi olla yhtä suuret vuonna 2050, Dubaissa linjattiin.
YK:n mukaan öljyn, kivihiilen ja maakaasun käyttö aiheuttaa lähes 90 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä.
Kokouksen maatalouspäätöksissä korostetaan ilmastotoimien tärkeyttä, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa jo monilla alueilla haitallisesti ruuantuotantoon. 2000-luvun aikana maatalouden päästöt ovat maailmalla kasvaneet.
Maatalouden ja ruokajärjestelmän on mukauduttava ja muututtava, Suomen ja 158 muun valtion allekirjoittamassa julistuksessa sanotaan.
Seuraavina vuosina tavoitteena on muun muassa ohjata politiikkaa ja tukia suuntaan, joka vähentää päästöjä, lisää tuottavuutta ja kannattavuutta, parantaa ekosysteemien terveyttä ja vähentää ruokahävikkiä ja luontokatoa.
Tavoitteet voivat kuulostaa juhlapuheilta ja mahdottomilta yhtä aikaa saavuttaa, mutta tällaisia keinoja on jo käytössä.
Uudistava viljely on viime vuosina saanut jalansijaa. Siinä tavoitteena on muun muassa ruuantuotannon yhteydessä parantaa maan kasvukuntoa, vesiensuojelua ja ekosysteemin tilaa.
Uudistavan viljelyn keinoja ei ole tarkasti määritelty, mutta niitä ovat esimerkiksi ympärivuotisen kasvipeitteisyyden maksimointi ja kasvinsuojeluaineiden käytön minimointi.
Kerääjäkasvit ovat yksi keino. Ne voivat tutkimusten mukaan vähentää ravinne- ja ilmastopäästöjä sekä parantaa satoja ja vähentää lannoitustarvetta.
Kevennetty muokkaus tai suorakylvö alentavat kustannuksia ja vähentävät päästöjä.
Ilmastoteot voisivat olla keino edistää ruokavientiä. Suomalaisuus ei välttämättä sano maailmalla mitään, ilmastoystävällisyys saattaisi sanoakin.
Paikallisuuteen ja yhteistyöhön perustuva agroekologinen symbioosi voisi olla yksi parhaimmista keinoista päästä tavoitteisiin.
Tutkija Kari Koppelmäki kehitti viime vuonna hyväksytyssä väitöskirjassaan paikallisen ruuantuotannon mallin, jossa ruoka, ravinteet ja energia muodostavat kokonaisuuden.
Esimerkkinä käytettiin Hyvinkäällä sijaitsevaa kolmen maatilan, biokaasulaitoksen ja leipomon kokonaisuutta. Agroekologisen symbioosin keskiössä on Markus Eerolan ja Minna Sakki-Eerolan suurehko Knehtilän luomuviljatila. Tilan viljelykierrossa olevista viherlannoitusnurmista tuotetaan biokaasua yhdessä lähialueen tallien hevosenlannan ja naapurikanalan lannan kanssa.
Kaasu jalostetaan liikennepolttoaineeksi maatilan työkoneille sekä myyntiin autoille. Mädätysjäännös käytetään lannoitteena pelloilla.
Väitöskirjan mukaan mädätysjäännöksellä voidaan saavuttaa parempia satoja kuin perinteisellä luomuviljelyn viherlannoitusnurmimenetelmällä.
Biokaasulaitoksen laskettiin tuottavan 70 prosenttia enemmän energiaa kuin tilojen ja mallinnuksessa mukana olleen leipomon arvioitiin kuluttavan.
Tutkimuksen mukaan energiaa olisi saatavissa huomattavia määriä, jos eläinten lantaa ja kasvibiomassaa hyödynnettäisiin Suomessa laajasti biokaasuksi. Ruuantuotantoa se ei vähentäisi.
Biokaasu tukee tavoitetta luopua öljystä. Riippumattomuus fossiilisesta energiasta tekisi ruuantuotannosta kestävämpää.
Suuressa osassa maailmaa ruuantuotanto on riippuvaista fossiilisesta energiasta ja muista tuotantopanoksista. Jotta ruuantuotanto olisi kestävää, siinä on päästävä irti fossiilisista polttoaineista, kirjoitti Kari Koppelmäki väitöskirjassaan. Kuva: Sanne KatainenVuonna 2020 julkaistiin MTK:n Luonnonvarakeskukselta (Luke) tilaama maatalouden ilmastotiekartta. Sen mukaan Suomessa maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä olisi mahdollista vähentää 29 prosenttia vuoteen 2035 ja 38 prosenttia vuoteen 2050 mennessä ilman ruuantuotannon supistamista.
Tiekartassa merkittävin yksittäinen asia on pellonkäyttö. Suomen maatalouden kaikista kasvihuonekaasupäästöistä noin 60 prosenttia tulee turvemailta. Koko peltoalasta turvemaita on 11 prosenttia.
Huonot, vähällä viljelykäytöllä olevat turvepellot olisi järkevää poistaa maatalouskäytöstä tai muuttaa kosteikkoviljelyyn, MTK:n ilmastotiekartassa linjataan.
Iso jarru turvemaakysymyksessä on EU:n maatalouspolitiikka. Huonoja lohkoja pidetään EU:n tukijärjestelmän takia viljelyssä tai hoidetaan kesantona, koska muita vaihtoehtoja viljelijälle ei käytännössä ole.
Luken tutkimusprofessori Heikki Lehtonen pohti MT:n haastattelussa elokuussa vaihtoehdoksi rahastoa, jolla näiden lohkojen maataloustukien menetys korvattaisiin viljelijälle, ja huonot turvepellot saataisiin poistettua maatalouskäytöstä ja siirrettyä vapaammin eri ilmastotoimiin.
Sitkeä harhaluulo usein on, että maatalouden ympäristötoimet automaattisesti vähentäisivät ruuantuotantoa. Esimerkiksi turvepeltojen vettämiseen olisi monta tapaa, ei pelkästään ennallistaminen.
Säätösalaojituksen avulla väliaikaisesti vetettyä peltoa voitaisiin edelleen käyttää säilörehun, palkokasvien tai perunan hyväsatoiseen viljelyyn.
Dubain kokouksessa puhunut maanviljelijä Mika Malin muistutti, ettei korkean sadon tavoitteista luovuta hiilensidonnan takia.
Mika ja Eliisa Malinin maatilalla pienellä rahalla ja vaivalla on saatu isoja hyötyjä.
"Sekä ympäristö että tilan talous hyötyvät", Eliisa Malin kertoi kerääjäkasvikokemuksista MT:ssä vuonna 2020. "Kun maan kasvukunto paranee, kohenevat myös sadot.”
Ilmastoteot voisivat olla myös keino edistää ruokavientiä. Suomalaisuus ei välttämättä sano maailmalla mitään, ilmastoystävällisyys saattaisi sanoakin.
Keinoja maatalouden ilmastotyöhön siis on, ja lisää niitä kehitetään.
Asennemuutosta tarvittaisiin yhteiskuntaan huomaamaan maatalouden teot ja mahdollisuudet. Viljelijän taas on hyvä muistaa, että muutos politiikassa ei ole välttämättä uhka, vaan siinä voi olla mahdollisuus.
Viljelijät ovat monia ilmastotoimenpiteitä jo tehneet. Useat toimet onnistuvat pienillä muutoksilla ja harjoittelulla.
Suuret linjat sen sijaan vaativat poliitikoilta päätöksiä. Esimerkiksi turvepeltojen käytön kehittäminen ja biokaasulaitosten määrän tuntuva lisääminen vaativat poliittisia päätöksiä ja kannusteita eli rahaa.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat











