Suomalaiset laatusonnit viedään kotimaan kamaralta joukolla ulkomaille – syy on kalliissa teknologiassa

Asmo Salen siementä käytettiin 2000-luvulla yli 100 000 annoksen verran. Nykyään vastaavia sonneja tuskin tulee, sille genominen valinta on muuttanut jalostuksen suunnittelua. 

Tässä jutussa piti oikeastaan kertoa sonnista, jolla on Suomessa eniten jälkeläisiä.

Ajatus oli heittäytyä hulvattomaksi ja pukea sonnille kuvaa varten kravatti. Oikea ravattisonni – niin kuin Jaakko Tepon laulussa.

Sellainen artikkeli olisi kuitenkin nykyään vaikea toteuttaa, sillä maamme suosituimmat sonnit elävät ulkomailla.

Eniten suomalaisissa lypsykarjoissa käytetään liharotuisten Blonde d’Aquitaine -sonnien siementä. Viime vuoden käytetyin lihasonni oli ranskalainen Romarin.

Listassa ensimmäinen suomalainen sonni on ayrshire VR Antilan Faabeli Futari. Se, kuten muutkaan suomalaiset laatusonnit, ei asu ihan lähellä.

”Kaikki siementä tuottavat pohjoismaiset sonnit elelevät Tanskassa”, Faba osuuskunnan tuoteryhmäjohtaja Marja Eskelinen kertoo.

Suomalaiset huippusonnit viedään Tanskaan, sillä siellä on tarvittava laitteisto sukupuolilajitellun siemenen tuotantoa varten.

Sukupuolilajitellulla siemenellä taataan, että hyviltä naarailta saadaan karjaan riittävästi lehmävasikoita. Samalla se mahdollistaa lihasonnin käytön karjan heikoimmille eläimille, joilta taas saadaan vasikoita lihantuotantoon.

Suomeen vastaavaa laitteistoa ei ole suunnitteilla.

”Lajittelulaitteet ovat älyttömän kalliita ja niiden kannattaa olla toiminnassa koko ajan. Lajiteltua siementä tuotetaan kolmessa vuorossa.”

Eskelisen aloitettua uransa toistakymmentä vuotta sitten maailma oli vielä toisenlainen.

Kaikki sonnit pidettiin hengissä ja kentällä testattiin, millaisia niiden tyttäristä tulee.

Jälkeläisarvosteluun perustuva sonnien valinta on hidasta. Ensin piti odottaa, että sonni kasvaa. Sitten sonnilla tehtiin testi- eli nuorsonnisiemennykset. Sitten piti vielä odottaa, että jälkeläiset saavat ensimmäisiä tuloksia esimerkiksi maidontuotannossa.

”Sonnien massakäyttö alkoi noin neljän vuoden kuluttua sonnin syntymästä.”

Yhdestä sonnista saattoi järjestelmässä tulla tavattoman suosittu. 1960- ja 1970-luvuilla elänyttä Uotilan Ora -sonnia käytettiin yli 100 000 kertaa.

”2000-luvulla eniten käytetty sonni lienee ayrshire Asmo Sale, jonka käyttö on myös ollut yli 100 000 annosta.”

Seminologin arjessa tahtikin oli ennen toinen. ”Kyllähän se oli 1980-luvulla erilaista. Navetat olivat pienempiä ja ihmisillä aikaa enemmän.”

Enää Asmo Salen lukuihin ylletään harvoin. Parhaitakin sonneja käytetään Suomessa yleensä maksimissaan 10 000 annosta.

Nykyisin arvostelutuloksia saadaan jo muutaman kuukauden ikäisistä sonneista. Se on genomitestauksen ansiota. Sen avulla sonnin tuotanto-ominaisuudet voidaan selvittää, vaikka eläin itse olisi vasta maitovasikka.

”Uusia arvosteltuja sonneja tulee joka kuukausi, joten enää ei ole tarvetta, eikä järkevääkään, käyttää yhtä sonnia kohtuuttoman suuria määriä.”

Eläimille, joilta ei haluta jälkeläistä, käytetään alkiota tai liharotuista sonnia. Esimerkiksi sellaista kuin Romarin.

”Genominen valinta on helpottanut karjanomistajan työtä. Se on koko ketjun kannalta tehokasta ja järkevää toimintaa.”