Mehiläiset auttavat Suomi-valkuaisen nousua
Härkäpavun kukissa surraavien mehiläisten harteilla lepää suuria toiveita. Niiden ahkeran työn tuloksena härkäpavun tuottavuus voi parantua eli kotimaisen valkuaisen omavaraisuus saadaan kasvamaan.
Kotimaista valkuaistuotantoa pitää tehostaa, koska maailma tarvitsee proteiinia sekä eläimille että ihmisille, sanoo dosentti Frederick Stoddard Helsingin yliopistosta.
”Euroopassa eläinten ja ihmisten syömästä kasviperäisestä proteiinista 70 prosenttia tuodaan muualta, lähinnä Etelä-Amerikasta. Suomessa tuontivalkuaisen osuus on 85 prosenttia.”
Stoddard pitää lukuja pelottavina.
Tuontivalkuainen on lähinnä soijaa, jonka valkuaispitoisuus on hieman korkeampi kuin härkäpavulla.
Härkäpapu kykenee itsepölytykseen, mutta ristipölytyksen seurauksena syntyneistä siemenistä kasvaa tuottoisampia ja isompia kasveja.
Lisäksi mehiläiset ja kimalaiset varmistavat pölytyksen onnistumisen, koska härkäpapu kukkii vain lyhyen aikaa.
Härkäpavun kukka on pitkänomainen, joten tehokkaimmin sitä pölyttävät pitkäkieliset kimalaiset. Tarhamehiläisten etu pölyttäjinä on kuitenkin niiden runsaus.
Härkäpapu ei ole kaikkien mehiläisten herkkukasvi.
Niiden halu etsiä siitepölyä härkäpavun kukista riippuu yhdyskunnan geeneistä, Stoddard kertoo.
Hän kannustaakin mehiläistarhaajia kokeilemaan, minkä pesän väki lentää papupellon suuntaan ja minkä ei.
Kiinnostus tai sen puute härkäpapua kohtaan ei ole mehiläisten maailmassa tavatonta.
Mehiläishoidon neuvoja Ari Seppälä Suomen Mehiläishoitajain liitosta muistuttaa, että mehiläiset valitsevat eri siitepölylajeja syistä, joita ei tiedetä.
”Vain pakon edessä ne keskittyvät yhteen kasviin.”
Maija Ala-Siurua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
