Lehmätkö rantojen rehevöittäjiä? Perinnelaitumet vähentävät rantaniittyjen ravinnekuormaa, kertoo tuore suomalaistutkimus
Osa ravinteista poistuu eläinten mukana laitumelta.
Rantalaitumet ja perinnebiotooppien hoito köyhdyttää aluetta ravinteista. Kuva: Kari SalonenOsa merenrantalaidunten ravinteista sitoutuu eläinten kasvuun, mikä vähentää ravinteiden kokonaismäärää laidunalueilla, Luonnonvarakeskus (Luke) kertoo tiedotteessa. Luken Rantalaidun-hanke selvitti eläinten kautta tapahtuvaa ravinteiden kiertoa.
On epäilty, että rantalaidunnus lisäisi rannikkovesien rehevöitymistä.
”Tutkimusten mukaan laidunnus vähentää kasvillisuuden biomassaa, siihen sitoutuneiden ravinteiden sekä rantaniityn ravinteiden kokonaismäärää”, kertoo Luken tutkija Marika Laurila.
Ravinteiden laskennallinen poistuma laidunalueelta on keskimäärin 2,2 kilogrammaa typpeä ja 0,6 kilogrammaa fosforia hehtaaria kohden. Virtsan ja sonnan mukana laitumelle palautuu laidunruohosta peräisin olevaa typpeä 18,9 kilogrammaa ja fosforia 1,9 kilogrammaa hehtaaria kohden.
Kasvuston sisältämät ravinteet ovat keskimäärin 21 kilogrammaa typpeä ja 2,5 kilogramma fosforia hehtaaria kohden.
Eläimet syövät laidunkauden ajan vain laidunruohoa, eikä alueelle viedä lisärehua. Eläinten kautta palautuvat ravinteet ovat jo alun perin olleet siellä.
”Osa kasvillisuuden ravinteista sitoutuu eläinten kasvuun ja poistuu eläinten mukana laitumelta, jolloin ravinnetase on negatiivinen. Osa ravinteista palaa takaisin niitylle sonnassa ja virtsassa. Laidunnus kuitenkin vähentää ravinteiden kokonaismäärää alueella”, sanoo Luken tutkimusprofessori Arto Huuskonen.
”Rantaniittyjen ja perinnebiotooppien hoidon idea on juuri tämä alueiden köyhdyttäminen ravinteista.”
Hoitamattomilla merenrannoilla kasvaa tyypillisesti korkeaa järviruokokasvustoa jopa 10 000 kilogrammaa kuiva-ainetta hehtaarilla.
”Laiduntamattoman rannan kasvusto voi sisältää hehtaaria kohti jopa 90 kg typpeä ja 9 kilogrammaa fosforia, jotka ovat alttiita huuhtoutumiselle kuolleen kasvimassan hajotessa’’, sanoo Luken erikoistutkija Jaana Uusi-Kämppä.
Perämeren rantalaitumilla laiduntaa yleensä 0,5–1 emolehmä–vasikka-paria hehtaaria kohti. Luke käytti laskelmassa eläintiheytenä yhtä emo–vasikka-paria hehtaarilla, ja huomioi eläimen elopainon ja rehunsyönnin. Laidunkausi kestää noin kolme kuukautta.
Jos laidunnuksessa käytetään isokokoisia rotuja, kuten charolais, limousin tai simmental, rehun syöntimäärät ja eritetyn sekä pidättyneiden ravinteiden määrät lisääntyvät hieman.
Ravinnetaselaskennan lisäksi Rantalaidun-hankkeessa Luke kerää ravinne- ja hygienianäytteitä, joiden perusteella päivitetään arvioita rantalaidunnuksen aiheuttamista hygieniariskeistä ja ravinnevaikutuksista vesistöille sekä tehdään suosituksia riskien minimoimiseksi.
Lue lisää:
Pihattolehmien laiduntaminen onnistuu hyvällä suunnittelulla
Edit. Otsikkoa täydennetty 19.5.22 klo 7.08 ja 12.07
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
