"Rahakasvit kannattaa kylvää parhaille maille ja ottaa huonommista ympäristötuet" – viljelijän kukkaro ja ympäristö hyötyvät viljelyn monipuolistamisesta

On viitteitä siitä, että hirssiä on aikoinaan viljelyt Karjalan kannaksella. Hirssi voisi tehdä uuden tulemisen ja olla yksi viljelykiertojemme monipuolistajista. Kuva: Carolina Husu

Monimuotoisuus tasoittaa riskejä ja työhuippua sekä kannattaa taloudellisesti, sanoo erikoistutkija Kaija Hakala Lukesta.

Hakalan mukaan monimuotoisuus toimii, kun lasketaan euroja. "Kaikki pellot eivät ole viljelyn kannalta yhtä hyviä, joten niin sanotut rahakasvit kannattaa kylvää parhaille maille ja ottaa huonommista ympäristötuet."

"Eurot voi yhdistää kestävyyteen tekemällä monimuotoisuutta lisääviä ympäristötoimia."

Jo se, että ottaa viljelykiertoon useampaa kuin yhtä viljalajia, vaikuttaa talouden kestävyyteen eri ilmasto-oloissa.

Esimerkiksi kasvukauden piteneminen vaikuttaa kauraan myönteisemmin kuin ohraan, Hakala kertoo. Tämä saattaa johtua siitä, että pitkän kasvukauden mukaan tuomat sateet ovat ohralle kauraa turmiollisempia.

Pieni askel monimuotoisuuteen eli monipuolistamiseen on lajikkeiden vaihtelu. Lajikkeilla on eroja esimerkiksi siinä, miten ne kestävät kuivuutta. Tällä on merkitystä, sillä ilmastonmuutos tietää Suomeen entistä kuivempia keväitä

"Vaikka monipuolinen lajikevalinta voi lisätä viljelyn sopeutumiskykyä, keskimäärin suosituimpia ovat isotuottoiset lajikkeet."

Maapallon kasvintuotanto on noin 3–12 kasvin varassa, niiden osuus viljelystä on noin 75 prosenttia. Ruokaketjumme on siis kovin haavoittuva, jos esimerkiksi jonkin kasvin pääviljelyalueella ilmenee ongelmia.

"Tarvitaan monipuolisuutta, emme voi jatkaa tällä tyylillä", sanoo erikoistutkija Marjo Keskitalo Luonnonvarakeskus Lukesta. "Vaatii jatkuvaa tarkastelua, ovatko meidän viljelykasvimme parhaita mahdollisia."

"Selvitäksemme tulevaisuudesta tarvitaan innovaatioita ja erilaista otetta. Monipuolisuus on aarreaitta, mutta ei itsestään selvää. Esille voi tulla myös haitallisia asioita."

Viljelyä pystytään monipuolistamaan kolmella eri tavalla: ottamalla viljelyyn vähän käytössä olevia tai uusia kasveja tai lisäämällä vanhoja lajikkeita ja paikallisia siemenkantoja, luettelee

Toistaiseksi meillä viljellään vielä vähän tattaria, härkäpapua, öljyhamppua ja öljypellavaa, jotka kaikki olisivat hyvä lisä viljelykiertoihin.

Multa viljelyalueilta suomalaisiin peltoihin voivat juurtua esimerkiksi kvinoa, korianteri, hirssi sekä sini- ja keltalupiinit, Keskitalo luettelee.

Hänen mukaansa on viitteitä siitä, että hirssiä olisi aikoinaan viljelty Karjalan kannaksella.

Keskitalo ja Hakala pitivät puheenvuorot 8.12.2020 Luken webinaarissa, joka käsitteli muun muassa viljely-ympäristön monimuotoisuutta.

Lue myös:

Seosviljelystä puhtia erikoiskasveille – "Härkäpapu pelastaa ne kasvit, jotka eivät onnistu joka vuosi"