Jenni Kentala ja äiti Anneli Kentala sytyttävät syksyn ensimmäiset kynttilät torjumaan harmautta ja ikävää, kerrottiin vuoden 1987 Pohjoissuomalainen Maaseutu -lehdessä. Kuva: Varpu Uusitalo
Halsualainen tila etsii markkinoita erikoiskasveille, kuten ruusujuurelle ja väinönputkelle
Kentalan tilalla ei pelätä uudistumista eikä omien askelmerkkien luomista. Maidontuotannon jälkeen tilalla on toiminut tilitoimisto. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen muodonmuutoksen kokeneessa navetassa leivotaan hapanjuurileipää ja käsitellään yrttejä.Halsua
Jenni Kentala näkee erikoiskasvinviljelyssä paljon mahdollisuuksia. Jenni esittelee viljelyksessä olevaa ruusujuurta (Rhodiola rosea), joka tunnetaan maailmalla monipuolisena lääkekasvina. Kuva: Anne AnttilaPohjoissuomalainen Maaseutu -lehti vieraili halsualaisella Kentalan tilalla ensimmäisen kerran lokakuussa 1987.
Tilanpito on jatkunut katkeamattomana, ja jälleen ollaan uuden ja erilaisen edessä.
Vuonna 2015 tila siirtyi luomutuotantoon, ja kaksi vuotta myöhemmin perinteikkäällä monialatilalla tehtiin sukupolvenvaihdos.
"Paikassa, jossa toimittaja juuri seisoo, makasi aikoinaan Pääsky-niminen lehmä. Navetta on toiminut monena. Vuosikymmenestä toiseen näissä tiloissa on tehty lujasti töitä ja himmeämmänkin liekin aikana usko maaseutuun on säilynyt vahvana”, Anneli Kentala luonnehtii hymyillen.
"Vuosikymmenestä toiseen näisä tiloissa on tehty lujasti töitä ja himmeämmänkin liekin aikana usko maaseutuun on säilynyt vahvana." Anneli Kentala
Kentalan tila on erinomainen esimerkki siitä, miten pienestä tilasta jalostuu matkan varrella omaleimainen monialayritys.
Anneli Kentalan mukaan kaikki alkoi rakkaudesta omiin juuriinsa.
"Olen koulutukseltani hallintonotaari ja mieheni Kimmo rakennusinsinööri. Jätimme vakinaiset virat Toholammilla ja muutimme kotitilalleni. Olimme 1980-luvulla sen ajan uudisraivaajia, sillä laitoimme pellot kuntoon ja rakensimme uuden parsinavetan. Kymmenisen vuotta pidimme lehmiä ja parhaimmillaan lypsäviä oli 18.”
35 vuotta sitten
Tilitoimisto vaihtui navettaan.
Kuusi vuotta sitten Anneli Kentalan perhe otti ratkaisevan askeleen ja jätti virat ja toimet Toholammilla ja muutti Annelin kotiin Halsuan Kanalankylään.
Maatalouden liitännäiselinkeinoja on viime aikoina kovasti kaupiteltu tuotantokattojen ja kiintiöiden aiheuttaman tulovajauksen korvaamiseksi. Anneli Kentalalla on selkeät mielipiteet tässä asiassa.
”Itse teen hiukan sivuansioita kirjanpito- ja verotusasioissa. Vaikka olemmekin päätoimisia viljelijöitä, on hyvä saada hiukan lisäansioita varsinkin näissä nykyisissä kiintiöpuristuksissa.”
Oletko katunut muuttoa takaisin kotiin?
”Maauskoni on vahva. Olen joskus sanonutkin maalta kaupunkiin muuttaneille tuttaville, että ettekö te muista, miten maa tuoksuu, kun siihen keväällä sekoitetaan sontaa. Se on sitä tunnepuolta.”
Otteita lokakuussa 1987 ilmestyneestä Pohjoissuomalainen Maaseutu -lehdestä. Toimittaja Varpu Uusitalo.
Ajan virrasta huolimatta tila pyrittiin pitämään elävänä, joten 1990-luvun vaihteessa maidontuotanto vaihtui emolehmiin ja tuotantosuunnan muutoksen myötä myös Anneli-emäntä palasi tuttuun tehtäväänsä kirjanpitäjäksi.
"Piharakennukseen tehtiin tilat tilitoimistolle, joten polku navettaan säilyi. Vuonna 2013 lähtivät viimeiset emot ja sen jälkeen oli aika siirtää vetovuoro nuoremmalle sukupolvelle.”
Biologiksi opiskellut Jenni Kentala sekä Helsingissä varttunut Antti Lagerbohm tekivät vuonna 2014 ratkaisevan liikkeen ja muuttivat Jyväskylästä takaisin Jennin kotitilalle.
"Päätös oli helppo, sillä olen pohjimmiltani ollut aina maatalon tyttö. Muuttoa tuki myös tietotekniikan insinöörinä toimivan puolisoni etätyömahdollisuus”, Jenni Kentala kertaa.
Vuosi muuton jälkeen tila siirtyi luomutuotantoon ja lopulliset tilakaupat käteltiin vuonna 2017. Kolme vuotta sitten entiseen navettaan tehtiin tilat muun muassa hunajan- ja yrttien käsittelyyn.
"Tuotantosuuntaa ei tarvinnut pitkään arpoa. Nopeasti kävi selväksi, että näin pienellä tilalla ei ole kannattavaa pitää karjaa, joten vaihtoehdoista mieluisimmaksi valikoitui kasvinviljely. Biologina kiinnostuin erikoiskasveista, joten tällä hetkellä viljelyksessä on yrttejä, kauraa sekä mansikkaa. Tämän kesän kehnosta hunajasadosta huolimatta myös hunajan tuotanto saa jatkoa”, Jenni Kentala kertoo.
Anneli Kentala (vas.) ja Kimmo Kentala ovat kiitollisia, että perheen Jenni-tytär sekä hänen miehensä Antti Lagerbohm muuttivat kaupungista maalle ja ryhtyivät tilanpitoon. Kuvassa myös pikku-Julia. Kuva: Anne AnttilaJennin johdolla Kentalan 18 hehtaarin luomutilalla erikoistutaan erikoiskasveihin.
Viiden hehtaarin alalla viljellään kuituhamppua ja viljelyksessä on myös ruusujuurta sekä maraljuuri ja väinönputki.
"Erikoiskasvit ovat Suomessa melko aliarvostettuja, mutta yksinomaan Keski-Euroopassa esimerkiksi ruusujuurelle olisi kovasti kysyntää. Tällä hetkellä selvittelemme, mitä erikoiskasveja kannattaa jatkossa viljellä ja samalla kehitämme viljelijöiden välistä yhteistyötä.”
Erikoiskasvinviljely on saamassa tukevan jalansijan Kentalan luomutilalla.
"Erikoistuminen pitää liekin vahvana pienillä tiloilla. Jos on kiinnostusta uudistua ja halu kuulua edelläkävijöiden joukkoon, erikoiskasvinviljely antaa siihen hyvät mahdollisuudet. Tilakohtaisen tähtäimen olemme asettaneet kymmenen vuoden päähän. Jos kaikki menee mallikkaasti ja ovet ulkomaille ovat avautuneet, olisihan se hienoa valmistaa vaikka ruusujuuripohjaisia puolijalosteita tai omia tuotteita. Kun ovet ovat avautuneet, kaikki on mahdollista”, Jenni Kentala luonnehtii toiveikkaana.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
