Tutkijat: Glyfosaatin käyttö on perusteltua, mutta jäämät säilyvät maassa

Glyfosaatin myyntilupa on tällä hetkellä voimassa vuoden 2022 loppuun asti. Varaosamyyjä Heikki Houni kärräsi Roundupia Hyvinkäällä elokuussa 2016. 

"Juolavehnän torjuntaan glyfosaatin käyttö on perusteltua, mutta käyttömääriä ja ajankohtaa on mietittävä ja muita torjuntakeinoja kehitettävä", sanoo Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Jaana Uusi-Kämppä.

Hän oli yksi Luken, Turun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tekemän glyfosaattitutkimuksen esittelijöistä maaperätieteiden päivässä Helsingissä torstaina.

Tutkimuksen mukaan maahan kertyneet glyfosaatin ja sen hajoamistuote AMPAn pitoisuudet eivät ole suuruudeltaan myrkyllisiä maaperäeliöille.

Aiemmissa tutkimuksissa glyfosaattivalmisteiden lisäaineiden on todettu olevan haitallisempia juuristobakteereille kuin puhtaan glyfosaatin. Lisäaineita on sen jälkeen kielletty.

"Maahan nopeasti sitoutuva glyfosaatti ja AMPA eivät ole suuri uhka vesistöille. Kylmissä olosuhteissa niiden hajoaminen on hidasta, minkä takia niitä kertyy suomalaisiin maihin", Uusi-Kämppä sanoo.

Maaperässä olevat jäämät saattavat hidastaa siementen itämistä ja kasvin kasvuun lähtöä. Tutkimuksissa viljelykasvien kasvuvauhti kuitenkin tasoittuu kymmenessä viikossa.

Valumavesien mukana glyfosaattia ja AMPAa kulkeutuu vähän, koska ne sitoutuvat helposti maahan. Tutkimuksen mukaan puoli prosenttia Suomessa käytetystä glyfosaatista päätyy vesistöihin.

Luken tutkimuksessa maanäytteitä otettiin 18:lta varsinaissuomalaiselta ja hämäläiseltä peltolohkolta ennen glyfosaattivalmisteen ruiskutusta, vuorokausi ruiskutuksen jälkeen sekä ennen talven tuloa.

Suurimmat glyfosaattipitoisuudet, 0,9–6,0 milligrammaa kilossa, mitattiin vuorokausi ruiskutuksen jälkeen 2,5 senttimetrin paksuisesta maan pintakerroksesta.

Myös loka–marraskuussa havaittiin suuria pitoisuuksia (1,5–5,9 milligrammaa/kilo) lohkoilla, jotka oli samana vuonna käsitelty kahteen kertaan. Ennen käsittelyjä glyfosaattipitoisuus oli 0,04–1,1 milligrammaa kilossa.

Parinkymmenen senttimetrin paksuisessa maakerroksessa oli glyfosaattia 0,09–0,29 ja AMPAa 0,47–0,60 milligrammaa kilossa.

Glyfosaattipitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin aiemmin EU-maissa tehdyssä tutkimuksessa, sen sijaan AMPA-pitoisuudet olivat kotimaan tutkimuksessa hieman suurempia.

Tutkimuksen mukaan suorakylvetyillä pelloilla käytetään glyfosaattia keskimäärin 130 grammaa hehtaaria kohti vuodessa enemmän kuin kevytmuokatuilla pelloilla, kertoi tutkija Heikki Jalli Lukesta.

Lukessa tutkittiin glyfosaattivalmisteen vaikutuksia kastelieroihin kasvihuoneessa toteutetussa astiakokeessa.

Kokeessa ei havaittu suoraa kielteistä vaikutusta lieroihin.

Glyfosaattia sisältäviä kasvinsuojeluaineita käytetään juolavehnän sekä monivuotisten rikkakasvien torjuntaan viljelysmailla, puutarhoissa, metsänviljelyssä ja viljelemättömillä alueilla.

Maaperässä glyfosaatti hajoaa mikrobiologisesti AMPAksi eli aminometyylifosfonihapoksi.