”Jos toiselle tuottaa vahinkoa, se on korvattava”
Loimaalainen kananmunantuottaja Sirpa Pietilä pitää suorastaan järkyttävänä, että rehuteollisuus haluaisi siirtää vastuitaan maatiloille. ”Jos toiselle tuottaa vahinkoa, tietenkin se on korvattava”, hän puuskahtaa.
Pietilä tietää mistä puhuu. Raision rehutehtaalta levisi kuusi vuotta sitten salmonellaa muutamille maatiloille. Sirpa ja Simo Pietilän tila oli niistä yksi.
Salmonella löytyi Sirpa Pietilän itse ottamista rutiininäytteistä helmikuussa 2009.
”Se oli aivan hirveää. Meni jalat alta.”
Kului kaksi piinaviikkoa ennen kuin Pietilät kuulivat, että samaa ongelmaa oli muuallakin. Tartunta jäljitettiin lopulta Raision rehuun.
Tilalla ryhdyttiin valtavaan puhdistus- ja desinfiointiurakkaan.
Oman kasvattamon kanat olivat juuri 14–16 viikon iässä ja siirtymässä munittamoon. Kaikki joutuivat lopetettaviksi ja polttoon. Se värähdyttää emännän ääntä vieläkin.
Tilan kolme munintakanalaa tyhjennettiin saman tien. Broilerikasvattamoon salmonella ei ollut päässyt, mutta myös broilerituotantoon tuli tauko.
Kasvattamo siivottiin ensin, sitten siirryttiin munittamoihin.
Ennen puinteja oli puhdistettava myös kuivuri, jonka siilossa saastunut rehuerä oli ollut. Pihamaat kuorittiin ja päällystettiin.
Henkisesti ja taloudellisesti raskas vaihe kesti kuukausia. Tuloja ei ollut, mutta menot juoksivat.
Arvonlisäverojen maksu oli raskas taakka.
Ensimmäinen, monesta kasvattamosta koottu kanaerä saatiin munittamoon heinäkuussa. Rehua kului, mutta munatiliä alettiin saada vasta syksyllä.
Omasta kasvattamosta saatiin ensimmäinen poikaserä tuotantoon syksyllä.
Meni suunnilleen puolitoista vuotta, ennen kuin tilan tuotanto oli ennallaan.
Korvausvastuusta ei tarvinnut Raision kanssa riidellä, mutta korvaukset tulivat hitaasti ja jälkijunassa, Pietilä sanoo.
”Sai anoa, että asiat liikahtaisivat eteenpäin, että saataisiin laskut hoidettua. Välillä ei saatu jotakuta kiinni, välillä oli joku lomalla. Koko ajan oli ahdistus päällä.”
Pietilöillä ei ollut mahdollisuutta antaa periksi. Tilalla oli luovuttu yhdistelmäsikalasta ja investoitu vahvasti munantuotantoon. Valitulla linjalla oli pakko jatkaa.
”Ei tuollaista ikinä toivoisi kenellekään”, Pietilä toteaa nyt. ”Se jättää jäljet koko loppuelämään.”
Jos rehutehdas ei olisi korvannut vahinkoja, on selvää, miten olisi käynyt. ”Silloin olisimme puilla paljailla. Olisimme menettäneet tilan.”
Satu Lehtonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
