MT:n toimittajat palkittiin vuoden sikateosta – ”joku sairaalloinen kiinnostus eläintauteihin”

Vuoden 2026 Sikateko-palkinto on jaettu. Sen ovat saaneet MT:n kaksi omaa toimittajaa, Maija Ala-Siurua ja Eija Vallinheimo.

”Koko alaa uhkaavan kriisin aikana Maija ja Eija ovat tuottaneet kaikkia hyödyntävää, todellisiin tietoihin perustuvaa journalismia. He ovat vastanneet afrikkalaista sikaruttoa koskeviin kysymyksiin juuri silloin, kun ne tuottajia askarruttavat”, kertoo Suomen Sikayrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Ari Berg.

Eija Vallinheimo on erätoimittaja ja innokas metsästäjä. ”Vaikka aina sanotaan, että työ pilaa hyvän harrastuksen.” Kuva: Jaana Kankaanpää

Suomen Sikayrittäjät jakaa vuosittaisen palkinnon henkilölle tai taholle, joka on merkittävästi edistänyt suomalaista sikayrittäjyyttä.

”Viestinnän merkitys on entisestään korostunut, kun uutta tietoa ja muutospaineita tulee ASF:n myötä jatkuvasti”, Berg muistuttaa.

Yleensä tunnustus sikateosta myönnetään yhdelle henkilölle tai yhteisölle. Bergin mukaan nyt on ensimmäinen kerta, kun palkinto myönnetään parivaljakolle.

Kahden saajan päätöksessä painoi se, että Ala-Siuruan ja Vallinheimon ASF-uutisointi täydentävät toisiaan. Maataloustoimittajan ja erätoimittajan osaamisalueet törmäävät villisikojen mukana leviävässä taudissa.

”Heistä huomaa, että lähtötiedot ovat aina kunnossa. Sikatalous ei ole mikään simppeli juttu.”

Agronomi Maija Ala-Siurua päätyi maataloustoimittajaksi ensimmäisen kerran vuosituhannen vaihteessa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Asiantuntijuus ei yllätä, sillä molemmat palkinnonsaajat ovat pitkään olleet oman alansa tiedonlevittäjiä.

Ala-Siurua aloitti MT:ssä ensimmäisen kerran vuosituhannen vaihteessa. Silloin Suomea uhkasi Euroopassa jyllännyt hullun lehmän tauti eli BSE.

”Siitä jäi joku sairaalloinen kiinnostus eläintauteihin”, hän naurahtaa.

Kun afrikkalainen sikarutto levisi EU:n alueelle vuonna 2014, Ala-Siurua alkoi tuottaa uutisointia viruksen vaaroista ja siihen varautumisesta. Syntyi otsikoita ”sitkeästä pirulaisesta” ja ”tuotantoketjun halvaantumisesta”, jos virus leviäisi Suomeen.

Toistakymmentä vuotta myöhemmin tauti tuli rajan yli, mutta Ala-Siurua ei ala epätoivoiseksi.

”Uskon, että yhteistyöllä se nujerretaan. Kunhan ei jäädä riitelemään arvovaltakysymyksistä, että kenen vastuulla on hommata jotain kylttejä.”

Eija Vallinheimo tahtoi toimittajaksi jo lapsena. Pitkän viestintäpuolen uran jälkeen hän viimein päätyi haaveammattiinsa MT:ssä vuonna 2023. Kuva: Jaana Kankaanpää

Yksi tehokkaimmista taudinleviämisen torjuntakeinoista on villisikojen vähentäminen. Helppoa se ei kuitenkaan ole.

”Sika on herkkä eläin. Osa hiipii villisikojen lähelle kahdet villasukat jalassa ja passipaikaltakin saa usein palata tyhjin käsin”, kertoo erätoimittaja Vallinheimo.

Hänkin on kirjoittanut torjunnasta jo vuosia ja käynyt metsästäjien mukana Itä-Suomen maastoissa. Vallinheimon mukaan eränkävijät ymmärtävät hyvin, miten tärkeitä torjuntatoimet nyt ovat.

”Paitsi metsästys, myös raatojen etsiminen. Siinä tehdään nyt paljon vapaaehtoista työtä vaikeassa tilanteessa.”

”Viestinnän merkitys on entisestään korostunut, kun uutta tietoa ja muutospaineita tulee ASF:n myötä jatkuvasti”, sanoo Suomen Sikayrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Ari Berg. Kuva: Saara Lavi

Yöuniaan toimittajat eivät ole viruksen takia vielä menettäneet, mutta siitä on tullut heille päivittäinen puheenaihe. Rajoitukset, ohjeet ja vyöhykkeet muuttuvat nopealla tahdilla ja koskevat kummankin lukijakuntaa.

”Sikarutto yhdisti meidät. Ilman Eijaa varmasti yli puolet näkökulmista ja jutuista olisi jäänyt tekemättä”, Ala-Siurua toteaa.

Samaan aikaan ja yksimielisesti palkinnonsaajat korostavat, etteivät he koe tehneensä sitä kaikkein vaikeinta osuutta.

”Siellä maastossa ja tiloilla tehdään tärkein työ. Me vain kirjoitellaan tätä lehteä.”