MTK:n Marttila: Ruokamarkkinoille revennyt ennennäkemätön railo tuottajan ja kuluttajan väliin

”Julkisen talouden kriisi ei ole ainakaan maatalouden syytä”, Juha Marttila toteaa. ”Jos jokainen pääluokka olisi elänyt kuten maatalous, valtion budjetti olisi vahvasti ylijäämäinen.” Kuva: Jaana Kankaanpää

Kauppa halpuuttaa ruokaa omilla merkeillään, joiden raaka-aine on usein ulkomaista. Kuluttaja täyttää ostoskorinsa näillä tuotteilla. Kun kotimaisen laatutuotteen kysyntä heikkenee, viljelijälle maksettavat tuottajahinnat laskevat. Miten tässä näin kävi?

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila toteaa, että käsillä on harvinaisen vaikea tilanne. Se kiteytyy kahteen asiaan: millä hinnalla tuottajilla on varaa tuottaa ruokaa ja millä hinnalla kuluttajilla on varaa sitä ostaa. Näiden kahden tekijän väliin on repeytynyt harvinaisen leveä railo.

Maataloudella on takanaan valtava kustannusinflaatio. Yksin vuonna 2022 tuotantopanosten hinnat kohosivat lähes 30 prosenttia. Suurena syynä oli Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Maatalouden ahdingon taustalla on myös pitkäaikainen maataloustukia koskeva trendi. Vuosituhannen vaihteessa maatalousbudjetin osuus valtion menoista oli lähes kahdeksan prosenttia, nyt enää kolme, Marttila toteaa.

Valtion budjetissa monet menot ovat indeksisidonnaisia, koska etuuksien ostovoima on haluttu turvata. Maataloustukien reaaliarvo sen sijaan on laskenut koko Suomen EU-jäsenyysajan. Tukieurolla voi ostaa koko ajan vähemmän.

”Julkisen talouden kriisi ei siis ole ainakaan maatalouden syytä. Jos jokainen pääluokka olisi elänyt kuten maatalous, valtion budjetti olisi vahvasti ylijäämäinen.”

Kun maataloustukien ostovoimasta on hävinnyt puolet, raha pitää saada markkinoilta. Alkuun se tuntui onnistuvan.

Vuoden 2022 syksyllä kaupan oli taivuttava kustannuspaineiden edessä. Toimitussopimuksia elintarviketeollisuuden kanssa avattiin kesken kauden ja maatalouden tuottajahinnat saivat kaivattuja nousuja. Nousu jatkui vielä viime vuoden alkupuolellakin.

Samalla nousi ruuan hinta kaupassa.

Seuraavaksi törmättiin kuluttajien heikkenevään ostovoimaan. ”Se on myrkkyä suomalaiselle laadukkaalle ruuantuotannolle, ja se näkyy nyt markkinoilla”, Marttila sanoo.

Viime vuoden kesän ja koko syksyn ajan kauppa on painostanut elintarviketeollisuutta todella rajusti ja vaatinut merkittäviä hinnanalennuksia, hän toteaa. Kiristyskeinona on käytetty varsinkin halpaa tuontia.

”Kauppa kokee, että heidän siivunsa on kutistunut. He kokevat olleensa hyväntekijöitä avatessaan sopimuksia. Nyt he ajattelevat tilanteen normalisoituneen ja haluavat enemmän.”

Marttila toteaa, ettei maatalouden tilanne todellisuudessa ole normalisoitunut vaan kohonneet kustannukset ovat suurelta osin jääneet rasittamaan elinkeinoa.

Marttilan mukaan Suomessa on kasvava joukko kuluttajia, jotka voivat ostaa korkealaatuista kotimaista ruokaa vain, jos sen hinta on niin alhainen, että se tuottaa maatilalle tappiota.

Näille ihmisille pitää varmistaa turvallinen ja kestävä ruoka, mutta Marttilan mukaan kysymys ei ole maatalous- vaan sosiaalipoliittinen.

Valtaosalla suomalaisista kuluttajista ruokaan menee kuitenkin edelleen alle 15 prosenttia kulutusmenoista. He pystyvät edelleen ostamaan kotimaista.

”Se, että nyt koko elintarvikemyynnin hintatasoa lähdetään alentamaan tuottajan kannalta kestämättömälle tasolle, tuhoaa lopulta suomalaisen maataloustuotannon”, Marttila varoittaa.

Tässä tilanteessa kuluttajille pitää hänen mukaansa pystyä viestimään entistä selkeämmin, mitä eroa on kotimaisella ja ulkomaisella raaka-aineella. Moni tuontiraaka-aine on tuotettu tavalla, joka Suomessa olisi lain vastainen.

Varsinkin lihamarkkinoilla on paljon tietynlaista viherpesua, Marttila toteaa. Moni toimija käyttää paljolti tuontilihaa, mutta kuluttaja mieltää tuotteet kotimaisiksi. Tässäkin on selkeä vaikuttamisen paikka.