Rehuyhtiöt haluavat sysätä laskun virheistään maatiloille
Vastuu esimerkiksi rehusta löytyvän salmonellabakteerin aiheuttamista jälkitoimista on nykyisen lainsäädännön mukaan rehun valmistajalla tai maahantuojalla.
Osa alan toimijoista haluaisi lieventää ankaraa vastuuta ja jakaa vahinkojen aiheuttamat kulut tasaisemmin.
Rajuimmissa ehdotuksissa rehuyhtiön korvausvelvollisuus koskisi enää vain suoria vahinkoja, kuten pilaantunutta rehua. Välilliset vahingot jäisivät rehun ostajalle.
”Pilaantuneen rehun arvo voisi olla esimerkiksi 2 000 euroa ja tilan maksettavaksi jäävän jälkisaneerauksen hinta satakertainen”, MTK:n lakimies Marica Twerin sanoo.
Yksi esillä oleva vaihtoehto on luopua ankaran vastuun lainsäädännöstä kokonaan, jolloin asiassa sovellettaisiin suoraan kauppalakia. Sen mukaan viljelijän pitäisi välillisistä vahingoista korvauksia saadakseen pystyä osoittamaan tavarantoimittajan aiheuttaman vahingon tahallisuus tai törkeä laiminlyönti.
”Sellainen ei ole käytännössä mahdollista”, Twerin arvioi.
Ankaran vastuun lieventämistä tai siitä luopumista perustellaan muun muassa korkeilla kustannuksilla ja sillä, että se hankaloittaa pienten maahantuojien toimintaa.
Suoraan ulkomailta ostettaessa vastuu on nykyisinkin ostajalla.
Twerin on mukana työryhmässä, joka eduskunnan maatalousvaliokunnan pyynnöstä perustettiin selvittämään salmonellavapauden kustannuksia ja sitä, miten elintarviketurvallisuus voidaan säilyttää ottaen huomioon kilpailutilanne, maatalouskaupan muuttuminen ja rehujen tuonnin lisääntyminen.
Työ on suuntautunut korvausvastuiden uudelleen määrittelyyn. Suunnitelmat kuulostavat maataloustuottajien näkökulmasta karmeilta.
”Valmistajan ja jälleenmyyjän vastuiden selkeyttäminen ketjun alkupäässä sopii, mutta rajan pitää kulkea siinä. Tuottajille ei voida aiheuttaa tällaista lisäkustannusta. Tilat menisivät konkurssiin, kun vahinko osuisi kohdalle.”
Twerinin mielestä vastuun sysääminen maatiloille on selvästi vastoin hallitusohjelmaa, johon on kirjattu, ettei tänä hallituskautena säädetä viljelijöille uusia kustannuksia aiheuttavia velvoitteita.
”Teollisuuden, kaupan ja maahantuojan ankaraa vastuuta ei voida poistaa tai lieventää. Loppukäyttäjällä ei voi olla vastuu rehun, siemenen tai lannoitteen laadusta.”
Mikäli ankarasta vastuusta luovuttaisiin, maatilan ainut mahdollisuus selvitä esimerkiksi salmonellasaneerauksen korvauksista olisi riittävän kattava vakuutus.
”Sellaisia ei ole olemassa. Ja jos niitä tulisi, ne olisivat hirveän kalliita”, Twerin arvioi.
Lakia esimerkiksi salmonellan vastustamisesta ei olla muuttamassa. Twerinin käsityksen mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle on tärkeintä, että lakia noudatetaan, ei se, kuka maksaa kulut.
Todellisuudessa salmonellavapauden ylläpito voi olla vaikeaa, jos sen kustannukset kaatuvat maatilojen niskaan.
”Haluammeko, ettei saneerauksia pystytä tekemään vaaditusti? Laki yksin ei pidä salmonellaa poissa Suomesta”, Twerin pohtii.
Vastaavanlainen salmonellastrategia on EU-maista vain Ruotsissa. Siellä valtio on osallistunut korvauksiin.
Twerin sanoo myös, että työryhmässä on noussut esiin oletus, että maatilat ovat nykyisin suurempia toimijoita kuin rehualan yritykset.
”Sehän ei pidä paikkaansa. Ei voida ajatella vain suuria tiloja, vaan kaiken kokoisia.”
Työryhmä kokoontuu seuraavan kerran syyskuussa ja työ on tarkoitus saada valmiiksi kuluvan vuoden aikana. Lopullisen päätöksen asiasta tekee maatalousministeri.
”Jos työryhmä esittää ankaran vastuun lieventämistä, MTK jättää varmasti eriävän mielipiteen.” Terhi Torikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
