60 vuotta sitten Uuhikonojan ojayhteisöön kuului yli 60 maanomistajaa – nyt 16 viljelijää hoitaa yhdessä peltoaukean ojat kuntoon

Kaivaminen ei nyt onnistu märkyyden takia, Tomi Virolainen kertoo. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kun Uuhikonojan ojayhteisö perustettiin Tammelassa 60 vuotta sitten, mukana oli yli 60 maanomistajaa ja toiminta aktiivista. Vähitellen viljelijät vähenivät, toiminta hiipui ja sammui kokonaan 1980-luvulla.

Nyt yhteisö on taas voimissaan ja toteuttaa kunnianhimoista tehtävää. Usean tilan maiden halki kulkeva seitsemän kilometrin ojasto kunnostetaan, ja samalla kokeillaan Suomessa melko uutta asiaa, kaksitasouomaa.

Kaksitasouomaan kuuluu perinteinen syvä valtaoja, jossa vettä virtaa kuivempinakin aikoina pitäen uoman auki. Syvän osan toisella tai molemmilla puolilla on matalampi, leveä, kasvillisuuden kattama uoma, joka tulva-aikoina hidastaa veden kulkua ja sitoo kiintoainetta.

Uuhikonojan yhteisön herätti henkiin pari vuotta sitten Maaseudun Tulevaisuudessa ollut juttu. Suomen ympäristökeskus etsi siinä kahta valtaojaan rajoittuvaa peltovaltaista kuivatusaluetta, joilla tutkijat ryhtyisivät yhdessä viljelijöiden kanssa etsimään keinoja päästöjen vähentämiseen.

Maanviljelijä Tomi Virolainen otti yhteyttä hankeväkeen. Uuhikonoja valittiin mukaan Samassa vedessä -hankkeeseen.

Kaivuutyöt aloitettiin tänä talvena.

Uuhikonojan yhteisön alueella toimii nykyään enää 16 maanviljelijää. Lisäksi on maanomistajia, jotka ovat vuokranneet peltonsa pois, sekä alkuperäisistä kiinteistöistä lohkottuja tontteja.

Osa alueen viljelijöistä on vuosien mittaan kunnostanut omaa ojaosuuttaan, mutta mitään yhteisprojektia ei ole tehty vuosikymmeniin.

Virolainen kertoo, että kaikki viljelijät lähtivät mukaan, jos ei suurella innolla, niin kuitenkin hyvillä mielin. Ojien kunnostustarve on kaikille selvä, sillä veden virtaus on hidastunut, tulvat nostavat veden helposti melkein pellolle saakka ja maa kuivuu hitaasti.

Urakan kuluessa ojat perataan, siltarummut avataan ja alajuoksulle rakennetaan 10 kertaa 39 metrin laskeutusallas.

Valtaojan latvaosat ovat nyt kunnossa, Virolainen kertoo. Kaivuutöitä jatketaan, kunhan maa pakastuu tai hiukan kuivuu.

Ojan perkauskohdissa maa nostetaan ojan viereen. Kosteikon ja kaksitasouoman kaivuusta maamassoja tulee enemmän. Ne on sovittu kuljetettaviksi maanomistajan osoittamaan paikkaan enintään 300 metrin päähän.

"Massoilla paikataan esimerkiksi painanteita", Virolainen kertoo.

Valtaojan purkupaikkaan on asennettu automaattiset mittauslaitteet, joilla ravinteiden huuhtoutumista voidaan seurata jatkuvasti. Niiden avulla nähdään, miten kaksitasouoman ja kosteikon yhdistelmä toimii ravinteiden sitojana.

Kilpailutuksen tuloksena kaivutöiden hinnaksi tuli 110 000 euroa. Hämeen ely-keskus korvaa kustannuksista 48 000 euroa, loppu jää maanomistajien ja hankkeen maksettavaksi.

Aukealla on peltoa 250 hehtaaria. Siitä 168 hehtaaria hyötyy ojan kunnostuksesta, joten kustannukset on jaettu niille. Hehtaarihinnaksi tulee 370 euroa, kun hankkeesta tulevaa rahoitusosuutta ei oteta huomioon.

Virolainen ei tarkkaan tiedä, miten vuokrapeltojen osalta toimitaan. "Riippuu vuokrasopimuksesta, maksaako kulut maanomistaja vai vuokraaja."

Virolaisen tilan osalta kulut ovat 13 000 euron luokkaa. Lisäksi peltopinta-ala pienenee, koska kaksitasouoma on neljä metriä nykyistä kuuden metrin valtaojaa leveämpi. Se tietää myös tukipotin pienenemistä.

Kunnostushankkeen kulut on nyt siis jaettu 168 peltohehtaarille, mutta todellisuudessa hanke puhdistaa koko 600 hehtaarin valuma-alueen vesiä. Maksumiehiksi pitäisi siis periaatteessa löytää muitakin kuin viljelijät, Virolainen toteaa.

Jos ojat olisi perattu tavalliseen tapaan ilman mitään ympäristönäkökulmaa, esimerkiksi Virolaisen peltojen osuus kustannuksista olisi ollut vain 3 000 euron luokkaa. "Teen nyt noin 10 000 euron investoinnin ympäristöön."

Tässä tapauksessa hanke onneksi maksaa kulusta osan. "Aika kylmää olisi kyyti, jos meidän pitäisi pelkästään omalla kustannuksella rakentaa tällainen pilottihanke."

Virolainen kaipaisi kuluttajilta taustatukea viljelijöille.

"Tiedämme kyllä, millaisia toimia vesiensuojelun suhteen pitäisi toteuttaa, mutta näillä tuotteiden hinnoilla siihen ei ole varaa."

Hän toivoo, että kuluttajat olisivat valmiita maksamaan kunnolla kotimaisesta ruuasta. "Ei valittaisi kaupassa sitä halpaa tuontitavaraa, joka on saatettu tuottaa ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kustannuksella."