Kotimaisen ruuan suosio ei näy luomulampurin kukkarossa – kilohintaan pitäisi saada vähintään 1 euro lisää

Teuraaksi kasvatettaville karitsoille rakennettiin 800 neliön suuruinen kylmä halli vuonna 2008. Lampaita tilalla on ollut vuodesta 2005 lähtien. Kuva: Jaana Kankaanpää

Solkullan luomulammastilalla on vajaa 200 uuhta ja 370 karitsaa. Lisäksi on viisi siitospässiä. 

Sofie ja Magnus Bergillä on kolme bordercollieta. Ne auttavat pitämään lammaskatraan kurissa. 

Bordercollie Hannah kiertelee malttamattomana lampuri Magnus Bergin jaloissa.

Lopulta Berg antaa luvan. Vatsa maata viistäen koira alkaa lähestyä lampaita. Tiukka tuijotus ja katras seisoo paikoillaan.

Hannah ja kaksi muuta paimenkoiraa ovat Pohjanmaan rannikolla Uudessakaarle­pyyssä sijaitsevan Solkullan luomulammas­tilan korvaamattomia työntekijöitä.

”Lähes 10 vuotta töitä tehtiin ilman koiria. Nyt emme enää pärjäisi”, Sofie Berg sanoo.

Solkullassa on vajaa 200 uuhta ja noin 370 karitsaa. Määrä on suuri, sillä suomalaisilla lammastiloilla on keskimäärin 70 uuhta.

Suomessa on tuhatkunta lammastilaa, joista 16 prosenttia on luomussa.

Kotimaisten elintarvikkeiden ja luomuruuan suosio kasvaa vuosi vuodelta, mutta tuottajan kukkaro ei tunnu paksunevan.

Ei edes silloin, kun koti­mainen tuotanto ei kata kysyntää.

Hyvä esimerkki on karitsan­liha. Sitä syödään vuodessa kaksi miljoonaa kiloa, vain puolet siitä on kotimaista.

Karitsanlihan tuottajahinta on 4 euroa kilolta ja siihen 30 senttiä luomulisää.

”Liian vähän, pitäisi saada vähintään 1 euro lisää”, Magnus Berg sanoo.

Pääsiäinen on tunnetusti lampaanlihan paras sesonki. ”Vielä kolme vuotta sitten hinta nousi ennen pääsiäistä, ei nouse enää.”

Monen muun maatalous­yrittäjän tavoin myös Bergit haluaisivat eurot mieluummin tuotteidensa myynnistä kuin tukina.

Solkullan lampaat menevät teuraaksi Pohjanmaan Lammasosuuskunnan kautta.

Osuuskunta teurastuttaa karitsat muun muassa Lallin lampaassa ja Vainion teurastamossa.

Bergit eivät myy lihaa suoraan tilalta. Elintarvikesäädösten vaatimat säilytys- ja pakastustilat edellyttäisivät isoja investointeja ja paljon lisätyötä.

”Suoramyynnissä huonoimmat palat jäisivät itselle. Lampaassa kun ei ole neljää viulua”, Sofie Berg sanoo.

Huonojen hintojen lisäksi Solkullan lampureita kismittävät erilaiset tarkastukset.

”Totta kai luomua pitää valvoa, koska siihen luomutuki perustuu”, Magnus Berg sanoo.

Kohtuuttomalta kuitenkin tuntuu, että kesken peltokiireiden puhelin soi.

Tarkastaja ilmoitti olevansa lampolan pihassa ja odottaa isäntää paikalle. Aikaa kului neljä tuntia, Berg kertoo. Toive on, että valvontoja yhdistettäisiin, jotta monen erillisen tarkastuksen sijaan tilan asiat hoidettaisiin yhdellä kertaa.

Magnuksen vastuulla on lampaiden päivittäinen hoito sekä peltotyöt.

Lampaiden lisäksi Magnus Bergiä työllistävät urakoinnit. Hän muun muassa kylvää ja paalaa sekä auraa lumia.

Tilan ulkopuolella työskentelevä Sofie Berg on mukana muun muassa silloin, kun lampaita siirretään ja punnitaan.

Lisäksi hän auttaa karitsointiaikana ja pitää huolta korvamerkeistä.

Sofie Berg on yksi kuuden naisen Team Pampas -ryhmästä, joka harjoittelee Solkullassa lampaiden paimentamista koirien kanssa.

Lisäksi hän pitää paimennuskursseja ja joskus jopa paimennuskilpailuja.