Tuore tutkimusraportti: Kasvipeitteisyyttä tarvitaan, mutta pysyvä peite lisää liukoisen fosforin huuhtoumariskiä
Ravinnehuuhtoumien ehkäisy on monimutkainen "monista osatekijästä muodostuva kokonaisuus", jossa yksittäisillä toimenpiteillä ei ole ratkaisevaa roolia.
Kasvipeitteisyyden lisääntyminen on tuottanut hyötyjä vähentyneinä ravinnevalumina. Syysmuokkaus käynnissä, kuvituskuva. Kuva: Veikko NiittymaaRavinnevalumien ehkäisemiseksi Suomessa on syytä lisätä kohdennetusti ympärivuotisen kasvipeitteisyyden alaa. Kasvipeitteisyyttä tarvitaan, koska vuoden aikana huuhtoutuvista ravinteista noin 90 prosenttia huuhtoutuu pelloilta kasvukauden ulkopuolella, pääosin lumen sulamisen aikaan.
"Kevennetty muokkaus tai talviaikainen kasvipeitteisyys vaikuttavat suoraan pintavalunnan ja usein myös salaojavalunnan kiintoainepitoisuuteen", todetaan torstaina julkaistussa KiertoVesi-hankeen loppuraportissa.
Erityisesti kasvipeitteisyyttä tarvitaan kaltevilla pelloilla, jotka ovat entistä huuhtoumaherkempiä ilmastonmuutoksen tehdessä talvet nykyistä leudommiksi ja sateisemmiksi.
Kasvipeitteisyys ei ole kuitenkaan yksinomaan ravinnevalumia pienentävä toimenpide, hankkeessa todettiin. Päinvastoin, pysyvästi kasvipeitteisen alan kasvaessa liukoisen fosforin huuhtoutumisriski kasvaa.
Tätä raportissa perustellaan sillä, että "muokkauksen keventyessä tai lakatessa maan orgaanisen aineksen mineralisoituminen vähenee ja sen seurauksena nitraattitypen pitoisuus valunnassa pienenee".
Vastalääkkeenä tähän on liukoisen fosforin määrän pudottaminen muokkauskerroksessa korkeasta sellaiseksi, jolla saadaan fosforilannoitteista satovastetta.
KiertoVesi-hanke oli Suomen ympäristökeskus Syken ja Luonnonvarakeskus Luken kolmivuotinen hanke, jossa tarkasteltiin peltoviljelyn ravinnevirtoja ja ravinteiden huuhtoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi siinä kehitettiin menetelmiä kuormituksen arviointiin ja hallintaan.
Ympärivuotinen kasvipeitteisyys, huuhtoumariskipeltojen kipsikäsittely sen paremmin kuin mikään muukaan yksittäinen toimenpide ei kuitenkaan ratkaise ravinnevalumaongelmaa yksinään, raportissa todetaan.
Sitä ei tee myöskään lannoituksen painopisteen siirtämistä kiertotalouden avulla mineraalilannoitteista karjanlantaan tarjotaan tämän tästä ravinnekysymysten ratkaisuun, mutta ihmeidentekijäksi ravinteiden kierrätyksestä ei ole.
"Karkeasti voidaan sanoa, että ravinteet toimivat kasveille ja leville samalla tavalla, olipa niiden alkuperä mikä tahansa", muistuttaa hankevetäjä, agronomi Markku Puustinen Sykestä.
Siksi mineraalilannoitteiden korvaaminen kierrätysravinteillä ei automaattisesti vähennä vesistökuormitusta, ellei ravinteiden kokonaiskäyttö vähene.
"Kiertotalous on kuitenkin hyödyllinen, jos sillä voidaan siirtää ylimääräisiä ravinteita vähäravinteisille alueille."
KiertoVesi-hankkeessa pystyttiin myös tarkentamaan aiempia arvioita siitä, miten paljon fosforia huuhtoutuu lypsykarjavaltaisella alueella nurmituotannossa olevilta pelloilta. Määrä tarkentui aiemmasta arviosta – 1,1 fosforikiloa – alle puoleen, 0,43 kiloon.
Tämän tuloksen pohjalta käynnistyi jo viime viikon alussa vilkas keskustelu siitä, voidaanko fosforille asetettuja lannoitusrajoja keventää aiemmasta.
Ilmastonmuutos kuitenkin heikentää edetessään nykyisten, varsin hyvin toimineiden ympäristötoimien tehoa, raportissa todetaan. Näitä toimia ovat kasvipeitteisyyden lisäämisen ohella esimerkiksi lannoitteiden käytön ja syysmuokkauksen vähentäminen.
"Malliarvioiden mukaan nämä ovat pienentäneet merkittävästi peltoeroosiota ja fosforin huuhtoumia", Puustinen toteaa, mutta ilmastonmuutoksen myötä "kuormituksen vähentymisestä saavutettu hyöty suurelta osin menetetään".
Lue myös:
Nautakarjatilan nurmi on ekoteko – fosforipäästö alle puolet peltojen keskimääräisestä valumasta
Leppä: Fosforitutkimus antaa selkänojaa seuraavan tukikauden valmisteluun
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
