Soija korvattavissa muillavalkuaisilla sikojen ruokinnassa
Ulkomailta tuotava, yhä useammin muuntogeeninen soija on mahdollista korvata jopa kokonaan muilla valkuaislähteillä sikojen ruokinnassa.
Esimerkiksi rypsillä ja sivutuoterehuilla kuten ohravalkuaisrehulla voidaan päästä soijan kanssa yhtä hyviin kasvutuloksiin, kertoo vanhempi tutkija Kirsi Partanen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta MTT:stä. ”Tarvittaessa ruokintaa voidaan vielä täydentää puhtailla aminohapoilla.”
Partanen uskoo, että soijan korvaaminen nousee nykyistä vahvemmin tapetille, jos gm-vapaan soijan saatavuus yhä hankaloituu.
”Jos tarve tulee, löydetään ehkä toistaiseksi tuntemattomia ratkaisuja. Myös viljojen valkuaispitoisuuteen aletaan varmaan kiinnittää enemmän huomiota.”
Soijan korvaaminen rypsillä, sivutuoterehulla tai herneellä ei juuri vaikuta lihan laatuun tai rehun maittavuuteen. Härkäpapu ei ole aivan yhtä maittava kuin muut, mutta parantaa hieman sianlihan väriä.
Partasen mukaan haastavinta soijan korvaaminen kokonaan olisi porsaskasvatuksessa, missä muutenkin tarvitaan useamman valkuaislähteen kokonaisuutta.
Helpointa soijasta luopuminen olisi sikatiloilla, joiden ruokinta perustuu etanolin valmistuksen sivutuotteena syntyvään ohra-valkuaisrehuun (OVR).
”Siellä soijan osuus ruokinnasta on jo valmiiksi pieni.”
OVR:ään perustuvassa sikojen ruokinnassa soijan osuus on parhaimmillaan nollasta kahteen prosenttia, A-rehun myyntijohtaja Juhani Kuoppala kertoo.
Lisäksi tarvitaan hieman härkäpapua tai hernettä ja aminohappoja.
”Parhaimmillaan lähes puolet Suomen sikatuotannosta voisi olla soijatonta.”
Jos OVR:ää on niukasti, soijan osuus ruokinnasta nousee 5–6 prosenttiin. Kokonaan ilman OVR:ää se on 13–15 prosenttia.
Kuoppalaa eurooppalaisen tuotannon soijariippuvuus harmittaa. ”Soijan korvaaminen on mielessä jatkuvasti. Pitäisi löytää edullisempia ja tasaisempia vaihtoehtoja, jotta maailman pörssivaihtelut eivät heiluttaisi Suomen tiloja niin kuin nykyisin.”
Uusien ratkaisujen löytämiseen Kuoppala kaipaa elinkeinon tueksi myös muita resursseja.
”Sikatutkimus on jo kuopattu varojen puutteessa, toivottavasti pian ei ole koko ala.”
Hän heittää pallon kasvinjalostukselle. ”Ohra ja vehnä ovat myös valkuaiskasveja, niitä pitäisi jalostaa siihenkin suuntaan.”
Nyt ohran jalostus painottuu mallas- ja tärkkelysohraan, ja kotieläimille jää se, mikä muuhun ei kelpaa.
”Kotieläinpuolella on panostettu satotasoon, laon kestoon ja aikaisuuteen, ei niinkään jyvän sisältöön.”
Kuoppala laskee, että ohran valkuaispitoisuuden nostaminen kahdella prosentilla voisi vähentää lihasian syömää soija-annosta noin kymmenesosan.
”Se halventaisi rehustusta huomattavasti, koska ohraa joka tapauksessa viljellään sioille.”
Vehnässä leipomoteollisuuden ja kotieläintuotannon intressit kohtaavat paremmin. Vehnän valkuaispitoisuuden nousu voisi vähentää hieman broilerienkin soijatarvetta.
Kaikissa korvaavissa vaihtoehdoissa valkuaispitoisuus on selvästi soijaa alempi.
Korkea proteiinisessa soijarouheessa on valkuaista yli 50 prosenttia kuiva-aineesta, seuraavaksi valkuaispitoisimmassa rypsirouheessa vajaat 38 prosenttia.
OVR:n valkuaispitoisuus on 36–38 prosenttia kuiva-aineesta.
”Kaikkia korvaavia vaihtoehtoja tarvitaan määrällisesti soijaa enemmän, mikä nostaa kustannuksia”, Partanen sanoo.
Toinen haaste on saatavuus. Rehuteollisuuden käyttämästä rypsirouheesta noin kaksi kolmannesta tulee jo nyt ulkomailta.
Rypsiä käytetään runsaasti nautojen ruokinnassa.
Saatavuusongelmista kärsii parhaillaan myös etanolin sivutuote OVR.
”Etanolin tuotantomäärät ovat normaalia pienemmät. Sivutuotetta menisi enemmän kuin tavaraa on”, myyntipäällikkö Asko Rantanen Altialta kertoo.
Siipikarjatuotanto on sika-alaa riippuvaisempi soijasta.
Siipikarjalla soija on usein päävalkuainen, eikä sen lisäksi välttämättä käytetä muuta valkuaista, tutkija Petra Tuunainen MTT:ltä kertoo.
”Kiinnostusta kotimaiseen valkuaiseen on paljon ja hernettä sekä härkäpapua käytetäänkin jo hieman.”
Ongelma soijan korvaamisessa siipikarjan ruokinnassa ovat palkokasvien haitta-aineet. Niistä pyritään eroon kasvinjalostuksen keinoin.
”Ilman haitta-aineita vaihtoehdot ovat erittäinkin potentiaalisia.”
Korkeimmillaan herneellä on korvattu broilerien ruokinnassa noin viidennes soijasta ja härkäpavulla 10–15 prosenttia. Munivilla kanoilla osuudet ovat hieman pienempiä.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
