Monella kasvilla torjunta-ainevaihtoehdot jo vähissä
JOKIOINEN (MT)
Vaikka kansallisessa kasvinsuojeluainerekisterissä on valtavasti nimikkeitä, todellisuudessa kasvinsuojeluongelman kanssa painivan viljelijän vaihtoehdot saattavat olla hyvinkin vähissä.
Erityisesti ongelma koskettaa erikoiskasviviljelyä.
Esimerkiksi porkkanalla saunakukkaongelma on pahentunut huomattavasti sen jälkeen, kun Dosanex kiellettiin vuoden 1999 lopussa ja Afalon viime vuoden lopussa, kertoo Apetit Oy:n viljelypäällikkö Timo Mäki.
”Palsternakalla on rikkojen torjuntaan käytettävissä enää Fenix, jonka teho on hyvin rajallinen. Mukulasellerille ei ole kemialliseen torjuntaan yhtään valmistetta.”
Kun kemiallisen torjunnan vaihtoehdot vähenevät, torjuntaa on pakko täydentää mekaanisella torjunnalla ja katteella.
Tilanne on hankala myös tuholaisten torjunnassa. Suppean valmistevalikoiman lisäksi ongelmana on tuholaisten kehittämä vastustuskyky torjunta-aineille.
Suomessa saa markkinoida, myydä ja käyttää kasvinsuojeluun vain Suomessa kansalliseen rekisteriin hyväksyttyä valmistetta.
Rekisteriä ylläpitää Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.
”Luonto pyrkii koko ajan pistämään viljelylle hanttiin. Uusia tauteja, rikkakasveja ja tuholaisia tulee jatkuvasti”, tiivistää monen viljelijän tunnot Bernerin tutkimus- ja neuvontapäällikkö Asmo Saarinen.
Erityisesti ongelmia lisäävät puutteellinen viljelykierto sekä kevennetty muokkaus ja suorakylvö.
”Hyvä syyskyntö on erittäin hyvä kasvinsuojelutoimi. Se pitää kurissa rikat, taudit ja etanat.”
”Tylsää hommaa se on ja vie polttoainetta, mutta kevennetyn muokkauksen ja suorakylvön tuoma kustannussäästö syödään kyllä nopeasti lisääntyneissä kasvinsuojelukustannuksissa.”
Erityisen huolissaan Saarinen on suorakylvön myötä kasvaneesta glyfosaatin käytöstä. Monelle lohkolle sitä levitetään jo kahdesti vuodessa, ennen kylvöä ja sadonkorjuun jälkeen.
”Pelkään, että Suomessakin on jo glyfosaattia kestäviä kasveja. Kun se pommi oikein räjähtää, ollaan pulassa.”
Mahdollisesti Suomessa on myös torjunta-aineelle vastustuskykyistä hukkakauraa. Joka tapauksessa lähimpiä resistenttejä hukkakauroja on Virossa.
Vahvoja epäilyjä on lisäksi pienannosaineita kestävästä pillikkeestä, vesiheinästä ja savikasta.
”Rikkakasvien torjunnassa tarvitaan yhä enemmän aineiden viisasta valintaa. Erilaisilla yhdistelmillä pystytään useimmat vielä torjumaan.”
Timo Mäen mukaan kemiallisen torjunnan vaihtoehdoksi on erikoiskasviviljelmillä löydettävä uusia mekaanisen torjunnan keinoja. Vaihtoehtoja voivat olla esimerkiksi kameran avulla rikkakasvin tunnistavat taimiväliharat.
Apetitin Räpin koetilalla on testattu purjolla ja mukulasellerillä hajoavia katekankaita.
Lantulla on puolestaan kokeiltu kaalikärpäsen torjuntaan hyönteisverkkoa. Sen levittäminen ja kerääminen eivät kuitenkaan onnistu käsityönä vaan vaativat koneen.
”Kaalikärpäset se piti pois, mutta siitä ei ole vielä tietoa, miten se vaikuttaa kasvuun ja mikä on oikea aika ottaa verkko pois.”
Resistenssi tai sopivien valmisteiden puute eivät välttämättä selitä läheskään kaikkia rikkaongelmia.
Sekä Bernerin Asmo Saarinen että lapualainen viljelijä Jussi Talvitie pitävät yhtenä merkittävänä kasvinsuojelun ongelmana aukkoja, joita on viljelijöiden kasvinsuojelutietämyksessä.
”Annokset, käyttöajat, sopimattomat olosuhteet, seokset, ongelmarikkojen torjunta...”, Talvitie luettelee. ”Kun tuotantopanosten kauppa siirtyy verkkoon, tietoa ei saa edes lähellä olevalta kauppiaalta.”
”Aina ei torjunta onnistu, mutta jos joka vuosi epäonnistuu, pitää harkita ammatin vaihtoa. Aineita voi käyttää hyvin tai huonosti”, toteaa puolestaan Saarinen.
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
