Ruiskun suuttimet tehokaslääke tuulikulkeumaa vastaan
Vieno tuulenvire tarttui näytöksessä viuhkasuuttimen tuottamiin pieniin pisaroihin, mutta ei puomin päässä olleiden ilma-avusteisten suuttimien pisaroihin. Säiliössä oli puhdasta vettä. Veikko Niittymaa Kuva: Viestilehtien arkistoPERNIÖ (MT)
Viisi perniöläistä viljelijää järjesti torstaina näytöksen, jossa he esittelivät ruiskuja ja ruiskutustapoja, joilla pystytään tarkentamaan ruiskutusta ja estämään tehoaineiden karkaamista pelloilta vesistöihin.
Maanviljelijä Matti Fontell pyörittelee kädessään kolmea ruiskun suutinta. Tavallisen viuhkasuuttimen rinnalla on kaksi ilma-avusteista suutinta, joilla torjunta-aineiden tuulikulkeumaa voidaan ehkäistä tehokkaasti.
Naapurissa viljelevän Juha Wikströmin mukaan erikoiskasveja kuten juurikasta ja hernettä viljelevät ovat tottuneet taiteilemaan ruiskutusten, suuttimien ja tuulen kanssa.
Alue pystytään rajaamaan muutaman kymmenen sentin tarkkuudella. Se on ammattitaitoa. Kevyt tuuli on paras. Silloin kulkeuman suunnan pystyy arvioimaan. Tyynellä säällä riskit kasvavat.
Wikström kertoo, että useimmilla viljelijöillä on käytössä ruiskut, joissa on kolmella suuttimella varustetut suutinrungot. Vesistöjen varrella voidaan käyttää toisenlaisia suuttimia kuin muualla. Vaihtaminen käy parissa minuutissa.
Jussi Larken mukaan iltauutisten sääennusteita seurataan tarkasti ja samalla vilkuillaan puiden latvoja ja tuulen suuntaa. Illalla ruiskutus saattaa onnistua juurikasmaan toisella laidalla ja aamulla toisella, jos tuuli on sillä välin kääntynyt.
Viljelijöitä kiukuttaa, kun heidän sanotaan ruiskuttavan huvin vuoksi. ”Viimeistään heinäkuussa on kurkkua myöten täynnä ruiskuttamista ja yövalvomista”, Pekka Leikkonen sanoo.
Leikkosen mukaan aineet ovat kalliita ja viljelyn kannattavuus niin heikko, että jokaisen torjunnan kannattavuus on pakko miettiä erikseen.
”Ei kai kukaan ehdoin tahdoin halua pilata omaan ympäristöään. Emme ainakaan me. Monella on mökki tai onkilaituri jokirannassa”, Wikström sanoo.
”Miksi meiltä viljelijöitä vaaditaan ruiskutuskoulutusta, jos osaamiseemme ei kuitenkaan luoteta”, hän ihmettelee.
Fontellia haastateltiin pari kuukautta sitten, kun huomattiin, että viimeisetkin kasvinsuojeluaineet oli asetettu käyttökieltoon 25 metriä lähempänä vesistöä. Hän oli hankkinut hetkeä aiemmin jokivarsipeltoa, jonka viljely olisi muuttunut mahdottomaksi.
Puhelimet soivat tiuhaan sen jälkeen, kun haastattelu oli julkaistu.
”Eri puolilta maata olevat soittajat pitivät tärkeänä, että asia nostettiin esiin ja rohkaisivat jatkamaan”, Fontell kertoo.
Myös MTK sai osansa. Järjestöä perättiin huolehtimaan siitä, että viljely voi jatkua vesistöihin rajoittuvilla pelloilla, Fontell sanoo.
Vesistörajoitus korostuu Perniössä, missä viljelysmaat sijaitsevat jokilaaksoissa. 25 metrin kaistan alle saattaa jäädä yli kymmenesosa tilan pelloista ja yleensä ne parhaat pellot.
Hoitamattomista alueista on monenlaista riesaa. Jokivarsista saa jo nyt hätistää jokamiehenoikeuksia omintakeisesti tulkitsevia autoilijoita ja mönkijäkuskeja pois. ”Mitä sitten, jos viljelemättä jää 25 metriä?” Leikkonen murehtii.
Viljelijät toivovat yhdenmukaisia ruiskutussääntöjä koko EU:hun. On vaikea kilpailla, jos muualla ehdot ovat paljon lievempiä.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
