Kaikilta osapuolilta lähes pelkkiä kehuja
Elina Lappalaisen kirja Syötäväksi kasvatetut sai julkistamistilaisuudessaan lähes pelkkiä kehuja niin tuottajilta, viranomaisilta kuin Animalialtakin.
Paneelikeskustelun osanottajat pitivät kirjaa hyvin taustoitettuna ja eri tahojen näkökannat huomioon ottavana.
Taloustoimittaja Elina Lappalainen kiinnostui eläinten hyvinvoinnista kirjoittaessaan maatalousaiheista juttusarjaa Helsingin Sanomiin. Tällä hetkellä hän työskentelee Talouselämä-lehdessä.
Kirjassa nostetaan esille, missä asioissa suomalaisen tuotantoeläimen olot ovat hyvät, mutta myös ongelmat, muun muassa eläinsuojelurikokset.
Lappalainen itse pitää epäkohtina muun muassa vasikoiden sarvien polttoa ja karjuporsaiden kastrointia ilman kivunlievitystä. Myös parsinavetat ja emakoiden porsitushäkit ovat hänen mielestään hyvinvointiongelma.
Ylitarkastaja Jaana Mikkola Elintarviketurvallisuusvirastosta pitää kirjan julkistamisajankohtaa loistavana. Eläinsuojelulain kokonaisuudistus on meneillään, ja sen pohjaksi tarvitaan tietoon perustuvaa keskustelua, hän korosti.
Kansanedustaja, eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja ja maidontuottaja Jari Leppä totesi, että Lappalaisen mainitsemat ongelmat nousevat esille lakia uudistettaessa.
Itse Leppä totesi pitävänsä selvänä, että nupoutuksessa käytetään kivunlievitystä. Lehmien talvijaloittelunkaan ei pitäisi olla mahdotonta.
Lappalainen kysyi, ovatko tuottajat eläinten olojen parantamisen jarru. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin asiantuntija Leena Suojala MTK:sta vastasi, että suurin osa tuottajista haluaa aidosti edistää eläinten hyvinvointia. He pelkäävät lähinnä jo nykyiselläänkin rankan byrokratian lisääntymistä.
Lappalainen korostaa kirjassaan, että tuotannon täytyy olla kannattavaa, jotta yrittäjät voivat investoida tilojen kehittämiseen ja eläinten hyvinvointiin. Sama korostui keskustelussa.
Kun yleisöstä nousi kysymys, milloin markkinoille saadaan pehkuporsasta, Sikayrittäjien puheenjohtaja Martin Ylikännö totesi, että nykymenolla kaupan ei kohta ole edes tavallista kotimaista porsasta.
Lappalainen esittää kirjassaan elintarvikkeiden hyvinvointimerkkiä. Se myönnettäisiin tiloille, joilla eläimillä on lainsäädännön minimitasoa paremmat olot. Merkki olisi ulkopuolisen tahon valvoma.
Panelistit kannattivat ajatusta periaatteessa, mutta sen käytännön toteutusta pidettiin hankalana.
Jari Leppä huomautti, että ensin pitäisi saada edes alkuperämerkinnät pakollisiksi. ”Että tietäisi edes, mistä päin maailmaa liha tulee.”
Atrian eläinlääkäri Tuomas Herva totesi, että kuluttajalle ei voi tarjota uusia merkkejä kovin kiivaassa tahdissa.
”Luomuakin ollaan nyt yrittämässä markkinoille kolmatta kertaa. Kahdella ensimmäisellä kysyntä ei riittänyt.”
Keskustelijat totesivat, että jos Suomen lainsäädäntöä kiristetään kovasti, tuotanto hiipuu ja meille tuodaan yhä enemmän lihaa ulkomailta, oloista, joita emme tunne.
Lepän mukaan Ruotsissa voidaan julkisissa hankinnoissa asettaa vaatimukseksi, että lihan on oltava tuotettu Ruotsin eläinsuojelulainsäädännön mukaan. Näin karsitaan pois eläinten kannalta heikommista oloista tuleva tuontiliha.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
