Onko sinullekin ok, ettei kaikkien suomalaisten tarvitse tienata työstään palkkaa?

Kuluttajan ei kannata olla sinisilmäinen sen suhteen, että kotimainen raaka-aine toisi suomalaiselle tuottajalle palkkaa työstä. Arkistokuva. Kuva: Ville-Petteri Määttä

Suomalaiset on totutettu ajattelemaan, että kotimaisen ruoan ostamisella tukee samalla suomalaista maataloutta.

Kiitos, kun ostat kotimaisen elintarvikkeen seuraavallakin kerralla, kun teet ruokaostoksia. Kun valitset tuotteen ostoskoriisi, vilkaise kuitenkin pakkausta hieman tarkemmin.

Jos pakkaus kertoo, että kyseessä on kaupan oman merkin tuote, pohdi, onko sinulle ihan ok, etteivät kaikki suomalaiset saa työstään palkkaa.

Kaupalla on suomalaisessa ruokaketjussa hihassaan ässiä, joita ei pelipöydässä muille jaeta. Sillä on tiedossa hinnat, joilla kotimainen elintarviketeollisuus on tiukimmillaan valmis tekemään yhteistyötä.

Kauppa pystyy myös kilpailuttamaan elintarvikkeet ulkomaalaisilla toimijoilla ja kaivamaan tätä kautta esiin kaikkein pohjimmaisen hinnan tuotteelle, vaikkakin ulkomailla ruokaa tuotetaan täysin eri kriteerein kuin Suomessa.

Tämäkään ei riitä. On yleistä, että laajan kilpailutuksen jälkeen kaupat jopa myyvät oman merkkinsä tuotteita tappiolla.

Oman tuotemerkin tuotteet ovat sisäänheittotuotteita kuluttajille, eikä niiden myynnistä aiheutuva tappio haittaa isossa kuvassa kuluttajien tuodessa ketjulle rahavirtaa muiden tuotteiden ostamisella.

Kun sekä kauppa että elintarviketeollisuus ovat Suomessa vain harvoissa käsissä, on tilanne muuttunut kestämättömäksi. Tiedämme, että Suomi on markkinoiden suhteen eristetty saari, jolla kärjistetysti huseeraa kahden suuren kauppaketjun ja kahden suuren lihatalon duopoli.

Jo se, että ketjuihin kuuluvat itsenäiset kaupat tekisivät kilpailutukset teollisuuden kanssa itse, tekisi tilanteesta reilumman. Elintarviketeollisuus taas vääntää peistä hinnoista yksittäisten tuottajien kanssa. Viljelijä on tilanteessa yksin.

Yhtälö on johtanut siihen, ettei suomalainen maanviljelijä käytännössä saa juuri työstään palkkaa. Kuluttajan kannattaa huomata, että tämä koskee koko alaa. Ei puhuta vain naudasta vaan kaikista kotimaisista elintarvikkeista.

Toden totta tuottajaorganisaatioita tarvitaan ja nyt peli niiden suhteen on vihdoin avattu kaupan vastustuksesta huolimatta. Tarvittiin myös saksalainen kauppaketju huutamaan ääneen se, että suomalaisen ruokaketjun pitäisi olla reilu ja kannattava kaikille osapuolille.

Lidl kertoi perjantaina alkavansa kesken sopimuskauden maksaa lihataloille aiempaa suurempaa hintaa naudasta ja odottavansa, että julkisen keskustelun myötä raha siirtyy tuottajille saakka.

Tulee mieleen vanha satu keisarista ilman vaatteita. Ilman vaatteita on vain kulkenut maajussi, jonka arvoa on kehuttu kilpaa, jottei kukaan hoksaisi sanoa, että ei tuolla raukalla ole enää edes kalsareita jalassa.

Nyt odotetaan, alkaako kotimaisilta jättitoimijoilta Keskolta ja S-ryhmältä koskaan kuulua vastaavia uutisia.

Lopulta kuluttaja on kuningas. Muista valtasi kaupan hyllyllä. Ethän valitse hyllystä tuotetta, joka ajaa ihmisiä nykyaikaiseen maaorjuuteen.