EU-päätös voi estää nurmialan vähentämisen
EU-tuomioistuimen päätös voi tuoda käyttörajoituksia jopa 200 000 hehtaarille nurmipeltoja.
Tuomioistuin linjasi lokakuun alussa saksalaisen viljelijän tapauksessa, että vähintään viisi vuotta yhtäjaksoisesti nurmella olleet lohkot luokitellaan pysyviksi nurmiksi, vaikka ne olisikin uudistettu välillä. EU:n maatalousuudistukseen taas sisältyy velvoite, että pysyvien nurmien ala pitää säilyttää nykyisenä.
MTK:ssa tulkintaa ei hyväksytä.
”Lähdemme siitä, että viljelykierrossa olleen ja vähintään viiden vuoden välein uudistetun nurmen ei pitäisi tulla velvoitteen piiriin”, maatalouslinjan johtaja Minna-Mari Kaila sanoo.
EU-oikeuden tulkinta voi yli kymmenkertaistaa pysyvien nurmien alan Suomessa. Nykyisin pysyviä nurmia on noin 16 000 hehtaaria. Jos kaikki yli viisi vuotta nurmella olleet lohkot lasketaan mukaan, ala nousee arviolta 200 000 hehtaariin.
”Jos koko maan pysyvän nurmen ala vähenee yli 5 prosenttia, EU-asetuksen perusteella pitää ottaa käyttöön ennallistamismenettely”, neuvotteleva virkamies Pia Lehmusvuori maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo.
Käytännössä ennallistamismenettely tarkoittaa, että viljelijän pitää säilyttää tilan pysyvien nurmien ala entisellään. Rajoitus ei ole lohkokohtainen, vaan nurmen voi vaihtaa toiselle lohkolle.
Pysyvän nurmen alalle voi saada tilatuen ja lfa:n kuten muillekin lohkoille. Ympäristötuen saaminen edellyttää, että lohkon maankäyttölajiksi on verotustiedoissa ilmoitettu pelto. Lehmusvuoren arvion mukaan näin on valtaosalla lohkoista.
Tuotannossa olevaa pysyvää nurmea saa lannoittaa normaalisti.
Tilakohtaiset käyttörajoitukset tulevat voimaan vain, jos pysyvien nurmien suhde maatalousmaahan vähenee koko maassa yli 5 prosenttia verrattuna ensi vuoden tilanteeseen.
Viljelijöiden pitää itse tukihakemuksessaan ilmoittaa lohkot pysyväksi nurmeksi, jos niillä on viljelty nurmikasveja yli viitenä vuotena peräkkäin.
Viljojen lisäksi viiden vuoden ajanjakson tarkastelun katkaisevat luonnonhoitopelto, suojavyöhyke tai jatkossa ekologisena alana ilmoitettava nurmi.
Ensi keväänä ehtii vielä välttää pysyväksi nurmeksi luokittelun, jos lohkon kylvää esimerkiksi viljalle tai ilmoittaa sen luonnonhoitopeltona.
”Toivottavaa kuitenkin olisi, etteivät viljelijät lähtisi kyntämään nurmiaan, jos todellista tarvetta siihen ei tilalla ole”, Lehmusvuori painottaa.
Jos tarkoituksena on pitää pellot nurmella tulevaisuudessakin, niiden luokittelu pysyväksi nurmeksi ei tuo suuria muutoksia.
Natura-alueilla olevia pysyviä nurmia koskee aina säilyttämisvelvoite riippumatta siitä, miten koko maan nurmiala kehittyy.
Kaila pelkää 5 prosentin nurmialan vähenemisen täyttyvän nopeasti, kun karjatilojen määrä laskee.
”Tuotantosuuntaa vaihtaville tiloille täytyy saada poikkeusmahdollisuus. Ei sovi kenenkään oikeustajuun, että pellon käyttöä rajoitetaan ja karjatilan muuttaminen viljatilaksi tehdään mahdottomaksi.”
Lehmusvuoren mukaan poikkeusmahdollisuus selvitetään EU-komission kanssa.
Pysyvien nurmien säilyttämisvelvoite on olemassa jo nykyisissä täydentävissä ehdoissa. Se koskee kuitenkin vain tällä hetkellä pysyväksi laitumeksi ilmoitettua 16 000 hehtaaria. Niiden osalta on ensi vuonna tulossa käyttöön niin sanottu ennakkolupamenettely.
Viljelijän pitää pyytää kunnan maaseututoimistosta lupa pysyvien laitumien käyttömuodon muutoksille, ja pysyvien laitumien kokonaisalan täytyy säilyä tilalla entisellään.
NIKLAS HOLMBERG
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
