Jakutianhevoset matkasivat Siperian saloilta Suomeen
Jakutianhevonen on yksi suomenhevosen lähimmistä sukuroduista. Niitä ei tiettävästi ole viety Venäjän ulkopuolelle – ei ennen kuin neljän jakutin lauma tuotiin Moskovan seudulta Suomen Miehikkälään.
Pienikokoinen jakutianhevonen on suomenhevosen läheinen sukulainen. Ne kestävät ankaria sääolosuhteita ja selviävät vähällä ravinnolla. Kuva: Satu PitkänenMiehikkälässa asuvan Kristina Mäkäläisen isä on kotoisin Jäämeren rannalta Tiksistä, Siperiasta. Sieltä on matkaa Sahan tasavallan pääkaupunkiin Jakutskiin vain tuhat kilometriä.
"Iskä kertoi minulle lapsena jakutialaisista hevosista, jotka elivät villeinä ilman hoitoa 60 asteen pakkasessa", Mäkäläinen muistelee.
"Hän muistaa, että hänellä oli lapsena keltaisesta hevosennahasta tehdyt karvakengät. Hevoset olivat hänen mukaansa yleensä keltaisia ja valkoisia."
"Iskä sanoi myös, että Jakutiassa hevosten pitoa voi verrata lähinnä poronhoitoon Suomessa. Paitsi kulkuvälineinä, niitä käytetään myös lihan ja maidon tuotantoon", Mäkäläinen lisää.
Yhdessä ystävänsä Anu Tarmon kanssa Mäkäläinen haaveili omasta jakutista. Kun elämäntilanne ja ruplan kurssi olivat oikeat, ystävykset lähtivät matkaan, Venäjälle hevosten ostoon.
"Hevosten kuljettaminen Siperiasta Pietariin on kallista ja hankalaa. Sitten netistä löytyi Moskovan seudulta ihminen, joka kasvatti jakutteja", venäjää osaava Mäkäläinen kertoo.
Ostajille kerrottiin, että jakutit ovat vähän normaalia sitkeämpiä hevosia, ja niillä voi ratsastaa aikaisemmin kuin tavallisilla hevosilla. Kenkiä ne eivät tarvitse. Tiedossa on kymmensenttinen talviturkki.
"Oli aika kokemus lähteä sinne, mutta hauska oli reissu. Olisiko siellä ollut kymmenen jakuttia, joista nappasimme neljä mukaan", sanoo Anu Tarmo.
Näistä neljästä yksi tamma, Myshka, oli syntyisin Jakutiasta. Sillä oli polttomerkit, ja sen korvat oli lovettu suomalaisten porojen tapaan.
Se jatkoi pian Suomeen tultuaan matkaa Tinja Myllykankaan Siperia-matkailuyritykseen Inariin, jossa mahdollisesti odotellaan ensi vuonna iloista perhetapahtumaa, mikäli ori Zardonis ehti onnistua suunnitelmissaan.
Mäkäläisen omistama kaksivuotias Zardonis pitää seuraa Tarmon tammoille Zolodinkalle ja Fialkalle.
"Tarkoitus olisi tehdä näistä käyttöeläimiä. Laittaa satulaa selkään ja ajaakin. Ne pärjäävät tosi pienellä ravinnolla ja syövät vaikka sammalta", Tarmo sanoo.
"Karva on ihan erilainen, kun sitä koskee. Suomenhevosen karva on tähän aikaan ihan sileä ja liimautunut hevoseen. Näillä se törröttää eri suuntiin", vertaa Mäkäläinen.
Tulevaisuudessa ystävykset haluavat ehdottomasti päästä hevosostoksille Jakutiaan asti.
"Välimatkat saattavat tosin tuottaa ongelmia. Matkaa junaradan alkuun on Jakutiasta 800 kilometriä. Milläs me ponit saadaan sinne, jotta junalla pääsisi sitten 8 000 kilometriä Suomen rajalle", Tarmo pohtii.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
