Vyr muistuttaa: Sovi viljan nettohinnasta ennen kaupantekoa

Myytävästä viljaerästä kannattaa aina pyytää tarjous. Kuva: Markku Vuorikari

Viljakauppaa tekevien on ensimmäisenä syytä varmistaa, että he puhuvat ostajan kanssa samasta hinnasta.

Teollisuus ilmoittaa niin sanotut toimitushintansa eli mitä se maksaa viljasta varastolleen tuotuna. Viljelijän käteen saama hinta eli viljelijähinta on toimitushintaa alempi, sillä hän maksaa viljan välityskulut ja rahdin. Kulut saattavat viedä toimitushinnasta merkittävänkin osan.

Kuljetuskustannusten maksajasta kannattaa sopia etukäteen. Leipäviljaksi tarjottu vehnäerä voi esimerkiksi osoittautua toimitusvaiheessa rehuviljaksi, jolloin se palautetaan viljelijälle.

Viljakaupassa on selvintä puhua aina verottomista hinnoista. Viljelijän on kuitenkin aina hyvä varmistaa, puhuuko vastapuoli verottomasta vai verollisesta hinnasta.

Myytävästä viljaerästä kannattaa pyytää tarjous.

Tarjouksesta tulee selvitä perushinta sekä nettohinta eli viljelijähinta eli hinta, jonka viljelijä saa käteen. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun vilja toimitetaan liikkeen välivarastoon.

Nettohinnan lisäksi vähennykset tulee olla selkeästi eriteltynä tarjouksessa.

Nettohinnan lisäksi on selvitettävä sentilleen, mikä on rahdin osuus, mikä kaupan palkkio ja mitä muita veloituksia kauppa tekee.

Kaupan palkkio riippuu toimitustavasta ja viljaerän koosta. Viljelijän on aina hyvä neuvotella palkkiosta kauppakohtaisesti.

Rahtimaksu voi vaikuttaa merkittävästi tilityksen suuruuteen. Myyjän kannattaa selvittää ostajalta viljaeränsä toimituspaikkavaihtoehdot ja rahtihinnat niihin edullisimman vaihtoehdon löytämiseksi.

Myös rahtimaksut voivat vaihdella. Mikäli viljelijä järjestää kuljetuksen itse, hänen kannattaa kysellä rahtikuluja eri kuljettajilta ja vertailla niitä keskenään.

Nettohinnan, välityskustannusten ja rahdin lisäksi viljelijän pitää tarkistaa, miten viljan laatu ja kosteus vaikuttavat hintaan.

Jo viljasiilon täytön yhteydessä otettu koko viljaerää edustava esinäyte on hyvä lähtökohta laadukasta viljaerää myyntiin tarjottaessa.

Ennakkonäytteistä ja siitä, mistä siilosta mikäkin näyte on peräisin, on syytä pitää tarkasti kirjaa. Jos näytteiden tiedot menevät sekaisin, ongelmia syntyy sekä myyjälle että ostajalle.

Eri aikaan puitujen viljaerien laatu kannattaa selvittää jo ennen kuin ne yhdistetään varastossa samaan siiloon. Näin varmistetaan, ettei hyvälaatuinen tavara sekoitu heikompaan ja siten alenna koko erän hintaa.

Heikompilaatuinen vehnä kannattaa myydä rehuna ennemmin kuin heikkolaatuisena leipäviljana. Siksi erää tarjottaessa kannattaa pyytää myös rehuvehnän laatukriteerit ja hinta.

Kun viljelijä saa hinta­tarjouksen, hänen on kysyttävä, minkä laatuista viljaa tarjous koskee. Laadun suhteen kannattaa olla tarkkana.

Myyjän on myös selvitettävä, miten hinta muuttuu, jos viljan laatu poikkeaa tarjouksen perusteena olevasta laadusta. Miten suuri valkuaispitoisuuden tai sakoluvun lasku tai nousu alentaa tai nostaa leipäviljan hintaa ja kuinka paljon? Tuoko suurimokauran korkea hehtolitrapaino lisäsenttejä? Vaikuttaako tuhannen jyvän paino hintaan tai toimitukseen?

Myös kosteushyvitys tai -veloitus sekä painokorjaukset ovat tarkistettavia asioita. Lisäksi vihreistä jyvistä ja muista rikkajyvistä sekä roskista tehtävät vähennykset on syytä tarkistaa. Rikkajyvistä tehtävien vähennysten merkitys korostuu etenkin vuosina, jolloin kuivuus, taudit ja lako pienentävät jyväkokoa.

Viljelijän on hyvä selvittää etukäteen viljaeränsä laatu – ainakin hehtolitrapaino, kosteus ja leipäviljoilla sakoluku ja valkuais­pitoisuus – sekä määrä.

Määrän tietäminen on tärkeää, jotta viljelijä voi paremmin neuvotella rahdista ja kaupan palkkiosta.

Laadun tunteminen on tärkeää, sillä ostajat voivat maksaa enemmän, kun saavat juuri haluamaansa laatua.

Viljakauppiaat haluavat muistuttaa luomutuottajia, ettei luomuviljaa varastoitaisi kuivatuksen jälkeen pitkään puhdistamatta.

Rikkakasvien siemenistä saattaa jäädä hajuhaittoja koko viljaerään.

Viljan myyjän on seurattava markkinatilannetta tarkkaan. Jos taloudellinen tilanne ja varastotilat sallivat odottelun, viljan tarjontaa ruuhka-aikaan kannattaa yleensä välttää. Hinta­riskiä voi tasata myymällä viljaa useassa erässä markkinointivuoden kuluessa.

Teollisuuden noteeraukset kerrotaan Maaseudun Tulevaisuuden markkinapalstalla maanantaisin.

Toimitushintoja voi verrata kauppiaiden antamiin hintatarjouksiin.

Myyntitarjouksia on hyvä kysyä useammalta kauppiaalta. Ostaja, joka ei pysty kohtuullisen ajan kuluessa tarjousta antamaan, kannattaa sivuuttaa.

Vaikka viljan myynti perustuisi markkinointisopimukseen, myyjän on hyvä seurata muiden ostajien maksamia hintoja.

Näin hän voi varmistua sopimuskumppaninsa maksaman hinnan oikeellisuudesta.

Viljaerän maksuaika on hyvä sopia viljan ostajan kanssa etukäteen.

Myydystä tavarasta on muistettava pyytää ostajalta laatu­analyysi.

Jälkitarkastusnäytteen otosta ja säilyttämisestä on syytä sopia hyvien viljakauppatapojen listan mukaan.

Viljelijä voi seurata keräilyvarastolla viljaerän kulkua, punnitusta, esipuhdistusta, näytteenottoa ja vastaanottopaperien täyttöä.

MTK on kirjannut menettelytavat, joita viljakaupassa tulisi molemminpuolisen luottamuksen säilyttämiseksi noudattaa. Tavoitteena on, että hyvien tapojen listaa noudatettaisiin kaikessa viljakaupassa.

Kun viljelijä ryhtyy neuvottelemaan viljan myynnistä, hänen on syytä tarkistaa, että ostaja on valmis noudattamaan listan mukaisia pelisääntöjä.

Viljan myyjällä on aina oikeus edellä mainittuihin tietoihin.

Jos myyjä ei halua tai pysty kertomaan kaikkia kauppaan liittyviä ehtoja, kauppa kannattaa sillä kertaa jättää tekemättä.

Jos perushintaa ei jostakin syystä juuri kauppahetkellä löydy, pitäisi sopia ainakin hinnan peruste, avokauppaan ei missään tapauksessa pidä suostua.

Vilja-alan yhteistyöryhmä Vyr on koonnut keskeiset viljakauppa-asiat Viljakaupan ja sopimusviljelyn oppaaseen.

Opas on suunnattu erityisesti viljan ja öljykasvien tuottajille.

Tarkoituksena on antaa tietoa tuotannon ja markkinoiden vaihteluista aiheutuvien riskien tunnistamiseen, niihin varautumiseen ja niiden hallintaan.

Oppaan painettua versiota on saatavilla muun muassa Vyr:n jäsenyrityksistä.