Oma rotu on Suomenlammastalouden tukijalka
Lammastaloudessa alkuperäisrodun, suomenlampaan, merkitys on kiistattomasti suuri. Joulukuun alussa kaikista Suomen lampaista yli 51 prosenttia, eli runsaat 61 000, oli Eviran rekisteritietojen mukaan suomenlampaita.
Vuonna 2008 suomenlampaiden osuus oli runsas 48 prosenttia. Samaan aikaan kun puhdasrotuisten suomenlampaiden osuus on kasvanut, risteytysten osuus on vähentynyt muutamalla prosentilla.
Suomenlampaan vahvaa asemaa selittää MTT:n erikoistutkija Riitta Sormunen-Cristianin mukaan sen lukuisat vahvuudet ja sopivuus risteytyskäyttöön.
Kuuluisin rodun eduista lienee korkea sikiävyys, jonka vuoksi suomenlammasta on viety yli 40 maahan. Uuhet tiinehtyvät helposti ja voivat saada jopa 6–7 karitsaa kerralla. Tavallinen määrä on 2–4 karitsaa.
Suomenlammasta käytetään kotimaassakin paljon risteytyksissä liharotujen kanssa, koska se parantaa niiden karitsatuotosta ja villan laatua.
Lisäksi suomenlampaalla on hyvät emo-ominaisuudet, joiden ansiosta se voi huolehtia isostakin karitsakatraasta omin voimin. ”Tosin sanotaan, että se on oppinut turvautumaan hoitajaan, mikä lisää työmäärää.”
Suomenlammas tulee varhain sukukypsäksi ja sen kiimakierto toimii koko vuoden, mikä mahdollistaa karitsanlihan tuotannon ympärivuotisesti.
”Suomenlampaan ylivoimainen vahvuus on villa”, Sormunen-Cristian toteaa. Villa on paitsi kaunista ja pehmeää, myös huopuu helposti ja on siksi käsityöläisille mieluinen raaka-aine. Myös nahka soveltuu turkistuotteisiin.
Rodun monipuolisuutta lisää sopivuus maisemanhoitoon, jossa etenkin ahvenanmaanlampaat ovat erinomaisia. ”Suomenlammas laiduntaa tehokkaammin luonnonlaitumia kuin pitkälle jalostetut rodut.”
Uhkana rodulle tutkija pitää lammastalouden heikkoa kannattavuutta. Lisäksi tulevaisuutta saattaa varjostaa hallitsematon risteytys, jossa puhdasrotuista eläinainesta ei kehitetä, vaan se vähenee.
”Supistunut puhdasrotuisten suomenlampaiden populaatio on saatava kasvamaan ja huolehdittava perinnöllisen muuntelun säilymisestä. Tärkeää on säilyttää myös rodulle tyypilliset ominaisuudet.”
Sormunen-Cristian korostaa, että akuutein säilytystyön tarve on ahvenanmaanlampaan, kainuunharmaksen ja värillisten suomenlampaiden kohdalla.
Suomen lammasyhdistyksen puheenjohtaja Tapio Rintala on kasvattanut suomenlampaita pian 30 vuotta. Pöytyän Yläneellä sijaitsevan tilan tuotteet on koko ajan myyty suoraan kuluttajille.
”Taljojen ja langan myynti rohkaisee pitämään suomenlampaita.”
Taljoja on helpompi myydä, kun niitä on monen värisiä. Rodun kolmesta virallisesta väristä saa myös helposti sekoitettua kymmenen eri väriä värjäämättä villaa.
”Käsityöläiset arvostavat suomenlampaan villaa.”
Ei suomenlammas silti ole huono lihan tuottajanakaan, Rintala sanoo. ”Lihaa tulee uuhta kohden yhtä paljon kuin liharoduilla, mutta se tulee useammassa karitsassa.”
Tila myy vuodessa noin 350 karitsaa, joista vain muutama on tänä vuonna jäänyt alle 18 kilon ruhopainon, eli teuraskaritsan laatupalkkion rajan. Kasvatusaika on keskimäärin 7–9 kuukautta, mutta nopeimmin kasvaneet teurastetaan jo 4,5 kuukauden iässä.
Suoramyyntitilalle tärkeä tekijä on ympärivuotinen karitsointi, jotta lihaa on jatkuvasti kuluttajien saatavilla. Yksi etu suomenlampaan kasvatuksessa on myös alkuperäisrotutuki.
Rintalan mielestä oma lammasrotu on suomalaiselle lammastaloudelle ehdottoman tärkeä tukijalka. Hän uskoo, että rodulla on vielä paljon annettavaa myös maailman lammastaloudelle.
”Suomenlammasaines on kohtuullisen hyvässä tilassa, mutta pässilinjoista täytyy kantaa huolta, niitä on niukanlaisesti. Jalostuslampolat sekä Pelson vankila ja Lihasulan säätiö tekevät tärkeää työtä rodun elinvoimaisuuden puolesta.”
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
