Tilojen välisen lantayhteistyön ongelmat ovat selätettävissä
Turun Paattisilla luomulypsykarjatilaa viljelelevä Jaakko Suominen on ollut mukana Järki lanta -hankkeessa. Tila luovuttaa lantaa usealle kasvinviljelytilalle vuosittain. Suominen esittelee hankkeen projektipäällikölle Kaisa Riikolle tilan toimintaa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoKAARINA (MT)
Kasvinviljelytilaa Ruskolla viljelevä Jarmo Nikula on ottanut vuosien ajan vastaan lietettä naapurissa sijaitsevalta Heikkilän sikatilalta.
Yhteistyö on ollut Nikulan mukaan ”hyvin epäsuunnitelmallista”. Sitä oli pohdittu lähinnä hyötyjen näkökulmasta: kasvinviljelytila saa näin ravinteita.
Kun Nikulan isännöimä Tuurin tila oli lähtenyt mukaan yhdeksi esimerkkitilaksi syksyllä 2012 käynnistyneeseen Järki lanta -hankkeeseen, laittoi projektikoordinaattori Kaisa Riiko isännän pohtimaan lantayhteistyötä myös talouden näkökulmasta.
Yhdessä Riikon ja lannanluovuttajatilan isännän Timo Heikkilän kanssa he laskivat hyötyjen lisäksi yhteistyöstä aiheutuvat kustannukset. ”Kaikki muutettiin euroiksi, plussat ja miinukset.”
Tulos oli Nikulalle yllätys.
”150 euroa tuli takkiin, kun oli ottanut lietettä vastaan ilman suunnittelua.”
Yksi merkittävimmistä kustannuksista aiheutui kasvuston tallaantumisesta. Levitys myöhästyi, minkä vuoksi lietevaunu tallasi kasvustoa. Tallatuksi alaksi laskettiin 1 500 neliömetriä hehtaarilla.
”100 euroa pelkistä pyöränjäljistä”, Nikula toteaa. ”Ja mitä sitten tapahtuu maan alla?”
Pakkaselle menneet laskemat eivät silti Nikulaa pelästyttäneet. Lantayhteistyö jatkuu.
Nikula muistuttaa kuitenkin viljelijöitä siitä, ettei maatalous ole enää entisenlainen elämäntapa vaan bisnes.
”Ei ole enää ilmaista työvoimaa ja kaikki tuotantopanokset ovat kalliita. Tuotantoon ja talouteen vaikuttavat tekijät pitää tuntea.”
Jotta lannan hyödyntäminen lisääntyisi nykyisestä, yhteiskunta ei saa poliittisilla päätöksillä vaikeuttaa sitä tai tehdä siitä kannattamatonta.
Näin on tehnyt hänen mukaansa ”multaustuki” eli lietelannan sijoittaminen peltoon -erityistukisopimus. Sen ehdot ovat edellyttäneet, että lietettä levitetään kerralla vähintään 20 kuutiometriä.
Toukokiireiden vuoksi levitys olisi keväällä mahdollista vain oraille, jonne sijoittavaa vaunua ei useinkaan haluta. Syksyllä taas tulevat ravinnerajat vastaan.
Tuurin tila on yksi esimerkki siitä, miten lantayhteistyötä on Järki lanta -hankkeessa lähestytty. Vaikka lannan ravinteilla ja niiden sisältämällä orgaanisella aineksella on kiistattomia hyötyjä, aihetta ei ole tarkasteltu vain niiden näkökulmasta. Myös rajoittavia tai houkuttavuutta vähentäviä tekijöitä on pyritty tuomaan esiin. Niihin on kartoitettu myös ratkaisuja.
Tallausongelman lisäksi ongelmia voi aiheuttaa typen käyttökelpoisuus viljetäville kasveille.
”Iso osa lannan typestä on sitoutunut orgaaniseen ainekseen, ja se vapautuu kasvukauden aikana hitaasti, osa vasta seuraavana kasvukautena”, Riiko sanoo.
Viljeltävän kasvin rytmin kannalta väärään aikaan vapautuva orgaaninen typpi voikin päätyä vesistöön.
”Sitä voidaan ehkäistä maltillisilla levitysmäärillä ja esimerkiksi kerääjäkasvien avulla.”
Oma lukunsa ovat Nikulankin mainitsemat tukiehdot.
”Jos ympäristökorvauksen orgaanisen aineksen lisäyksen tuki toteutuu kaavaillusti, lantaa on levitettävä kerralla 15 kuutiota hehtaarille. Väkevien lantojen kannalta raja on hankala. Fosforia tulee kerralla liikaa”, Riiko toteaa.
Vaikka lannan käytön lisäämiselle onkin monia rajoitteita, kokonaisuutena vaaka on mukana olevilla tiloilla taipunut Riikon mukaan plussan puolelle. Ratkaisevaa on löytää oikea levitysajankohta ja -teknologia.
”Ja lannan todellinen ravinnesisältöhän lopulta ratkaisee ravinteiden rahallisen arvon. Tässä suhteessa eri eläinten lannat eroavat toisistaan merkittävästi.”
Järki lanta -hankkeessa tutkittiin myös jakeistamisen vaikutuksia ravinnemääriin.
”Jakeistamalla saatujen osien ravinnesisällöt poikkeavat aikaisemmista täysin. Siksi ensimmäinen selvitettävä asia on lannan todellinen ravinnesisältö. Sen perusteella sitten arvioidaan lannan käyttökohde ja käyttömäärä.”
Erityisen ilahduttavana Riiko pitää viime vuosina tapahtunutta asennemuutosta.
Vielä muutama vuosi sitten lantaan suhtauduttiin jätteenä ja ongelmana. Nyt se on yleisesti tunnustettu paitsi arvokkaaksi ravinnelähteeksi myös erinomaiseksi maanparannusaineeksi.
JUHANI REKU
Järki lanta -hankkeen
loppuseminaari järjestettiin
torstaina Tuorlan maaseutuoppilaitoksessa Kaarinassa.
Lisätietoa hankkeen tuloksista,
laskelmista ja kokeiluista:
www.jarki.fi > Järkilanta
Ei ole enää ilmaista työvoimaa
ja kaikki tuotantopanokset
ovat kalliita. Tuotantoon ja talouteen
vaikuttavat tekijät pitää tuntea.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
