Mehiläistarhaaja saa harvoin maksun pölytyspalvelusta vaikka sen kysyntä kasvaa
Tarhattujen mehiläisten apua käytetään viljelykasveista eniten apilalla, rypsillä, härkäpavulla ja kuminalla. Puutarhapuolella pölytyspalvelua hyödyntävät erityisesti mansikan, omenan, herukoiden ja puutarhavadelmien tuottajat.
Mehiläinen matkalla luumun kukkaan. Kuva: Jarkko SirkiäPölytyspalveluita tarjoavat mehiläistarhaajat saavat maksun palvelustaan harvoin. Lisäksi mehiläistarhaaja ja viljelijä tekevät harvoin kirjallisen sopimuksen, ilmenee Suomen ympäristökeskus Syken ja Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML:n kyselystä.
Kyselyyn vastasi 447 tarhaajaa, joista 233 ilmoitti tarjoavansa palvelua. Vain kolmasosa vastaajista kertoi saaneensa rahallista korvausta. Tavallisimmin maksetaan puutarhakasvien pölytyksestä.
Toisaalta Mehiläistarhaajille pölytyspalvelut ovat tärkeä lisätulo hunajantuotannolle, sillä hunajan määrä vaihtelee vuosittain. Palveluja tarjoavat pääosin nuorehkot päätoimiset mehiläistarhaajat.
Palveluiden kysyntä on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana. Kasvua selittävät hyönteispölytteisten pelto- ja puutarhakasvien tuotantoalojen kasvu sekä tietämyksen lisääntymien pölytyksen merkityksestä sadon laadulle ja määrälle. Eniten pölytyspalveluita käyttävät hedelmän- ja marjanviljelijät, Syke ja SML kertovat tiedotteessaan
Suomessa on noin 70 000 mehiläispesää, joista huolehtii reilut 3 000 mehiläistarhaajaa. Jokaisessa pesässä elää kuningatar ja 10 000–60 000 työmehiläistä.
Kysely toteutettiin Syken ja SML:n yhteistyönä osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Pölyhyöty-hanketta.
Lisätietoa pölytyspalvelusta verkkosivuilla Pölytys.fi
Lue lisää:
Pienet siivet kannattelevat maailman ruuantuotantoa – pölyttäjät ovat mehiläispäivän sankareita
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
