Kuminapellon ahkerinkin työläinen karkaa, kun lähellä on kiinnostavampi kohde: Metsävadelma on aivan ylivoimaisen houkutteleva kasvi

Luonnonvarakeskus Luken tutkija Sakari Raiskio laski viime viikon keskiviikkona pölyttäjiä Jokioisissa sijaitsevalla kuminapellolla. Kuva: Kimmo Haimi

Kukkiva kuminapelto lainehtii auringossa. Tutkija Sakari Raiskio iskee punavalkoisen kepin maahan. Hän kahlaa kasvustossa housunlahkeet siitepölyssä mittanauhaa vetäen.

"Tuolla on yksi", hän huudahtaa.

Raiskio laskee pölyttäjiä: mehiläisiä, kimalaisia, kukkakärpäsiä ja perhosia. Hän on mukana Satoa ja laatua pölytyspalvelua -hankkeessa, jota koordinoi Savonia ammattikorkeakoulu. Myös Raiskion työnantaja Luonnonvarakeskus Luke on mukana hankkeessa.

Pölyttäjiä lasketaan lounaishämäläisten peltojen lisäksi Pohjois-Savossa.

Kuminan lisäksi mukana ovat omenat, puna- ja mustaherukka, mansikka, puutarhavadelma, härkäpapu, tattari sekä rypsi- ja rapsi.

Osalla laskentaviljelykset omistavista on käytössään pölytyspalvelu eli he ovat vuokranneet mehiläistarhaajalta pesiä.

Pesistä kerätään siitepölyjä, jotta saadaan selville, ovatko mehiläiset vierailleet satokasvissa vai jossain ihan muualla.

Kukissa vierailevien pölyttäjien määrien ja mehiläispesiltä kerättyjen siitepölynäytteiden avulla arvioidaan tarhamehiläisten osuutta pölytyksen onnistumisessa, Raiskio selittää. Näin saadaan tietoa, miten hyödyllistä pölytyspalvelun käyttämien tiloille on.

Tarhamehiläiset kuitenkin tekevät oman päänsä mukaan. Metsävadelma on aivan ylivoimaisen houkutteleva kasvi, Raiskio kertoo.

"Kun se kukkii, voi olla lähes varma, että pölyttäjät jättävät työmaansa ja lentävät vatukkoon."

Laskenta alkaa ensimmäisestä kepistä, jonka vierestä Raiskio astuu sivuun noin metrin. Sitten hän kävelee 50 metriä eteenpäin samalla, kun hän laskee pölyttäjiä.

Kuminan kukat ovat monessa kerroksessa. Pienet ahkeroijat lentävät alemmissa kukissa, koska ylemmät on jo käyty läpi, Raiskio selittää.

Vaikuttaa siltä, että työntekijät ovat paikalla. Raiskion harjaantuneet silmät löytävät jo viidentoista metrin matkalta 7 mehiläistä.

Metrit tulevat täyteen ja Raiskio pystyttää toisen kepin. Askel sivuun ja takaisin ensimmäisen kepin luokse.

Ruutujen avulla Raiskio arvioi, paljonko hehtaarilla on pölyttäjiä. Hyvä tilanne on, jos niitä löytyy 2 000-2 500 kappaletta.

Mehiläisen takajaloissa on pallot sen keräämää siitepölyä. Kuva: Kimmo Haimi

Jotkut mehiläiset säntäilevät sinne tänne, osa laskeutuu kuminankukalle ja viipyy siinä pitemmän aikaa. Raiskio selittää hätähousujen tutkailevan ravintotilannetta ja mahdollisesti lentävän kertomaan siitä kotipesän muilla asukkaille.

Rauhallisemmat keräävät kukista mettä ja siitepölyä ravinnoksi toukille. Hyönteisten ruumista on kauttaaltaan pienten karvojen peitossa, johon siitepöly tarttuu helposti. Kukasta kukkaan lentävät mehiläiset vievät näin siitepölyä paikasta toiseen.

Mehiläisten ja myös kimalaisten takajaloissa on pienet "kammat", joilla ne aika ajoin kampaavat siitepölyn pieniksi palloiksi takajalkoihinsa.

Kimalainen on pulleampi ja karvaisempi kuin mehiläinen. Kuvassa kimalainen on laskeutunut voikukalle. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kuminankukissa pörrää ahkeran näköistä porukkaa. Maailmanlaajuisesti ollaan kuitenkin huolissaan pölyttäjien määrän vähenemisestä.

Raiskio muistuttaa, että pölyttäjien runsaudessa on suuria vuosittaisia vaihteluita. Talvi voi verottaa hyönteisten määrää ja kevään ravintotilanne on ratkaisevan tärkeä. Esimerkiksi kimalaisista talvehtivat vain nuoret kuningattaret, jotka kevään tullen etsivät ravintoa jaksaakseen alkaa munia uusia työläisiä.

Puhutaan siitäkin, että tarhatut mehiläiset syrjäyttäisivät luonnonpölyttäjiä. Raiskion mukaan kaikille riittää ravintoja ja ne täydentävät toisiaan.

Esimerkiksi mehiläisten lentosäde on kimalaisia pitempi, 1–2 kilometriä pesästä.

Toisaalta mehiläiset ovat laiskoja eivätkä lennä huonolla säällä tai kovin kuumalla, Raiskio sanoo. Kimalainen nousee lentoon jopa pienellä sateella.

Myös kielen pituudella on merkitystä. Pitkäkielinen kimalainen ylettyy keräämään esimerkiksi härkäpavun kukista paremmin mettä kuin mehiläinen.

Lue myös:

Mehiläistarhaaja saa harvoin maksun pölytyspalvelusta vaikka sen kysyntä kasvaa