Joskus tilasta kertoo paljon se, mitä siellä ei ole.
Lempääläisellä Mantereen tilalla ei ole massiivista konehallia, ei isoa pihattoa, ei isoa traktoria, ei puimuria, ei kuivuria.
”Mutta hyvä elämä on”, tokaisee Philipp Mayer. ”On joustavuutta, riskinsietokykyä ja maksuvalmiutta.”
Karvaisten päiden rivistö kohoaa katsomaan tulijoita. Kun Philippin puoliso Niina Mayer huudahtaa, ne vastaavat ammuen kuorossa.
Vielä joitakin vuosia sitten täällä näytti toisenlaiselta. Oli lypsykarjaa, viljanviljelyä ja päälle perhearjen pyöritystä. Töitä riitti kellon ympäri. ”Suhteeni maatalouteen oli kuin merkillinen parisuhde: oli intohimoa ja rakkautta, mutta se ei vain toiminut”, hän pohtii.
Nykyisin tilalla laiduntaa luomuylämaankarjaa. Lisäksi tila tarjoaa matkailupalveluja ja neuvontaa. Viime vuonna loppui viljanviljely.
Tuotantokustannukset ovat tulleet alas rymisten. Vuonna 2015 ne olivat 144 000 euroa korkeammat kuin vuonna 2019.
Kovat kiinteät kustannukset ovat maatalouden ongelma, Philipp pohtii. ”Säästetty euro on enemmän kuin tulona saatu euro, sillä verot jäävät pois.”
Tulopuoleen voi olla vaikea vaikuttaa, sillä sitä ohjailevat politiikka ja markkinat. Helpompaa on puuttua menoihin, Philipp summaa. Ensi vuonna mahdollinen säästö on paalimuovi. ”Miksi teemme paljon säilörehua, jossa muovin hinta on noin puolet paalin hinnasta, kun on mahdollista tehdä enemmän heinää?”
Pariskunnalle käänteentekevää oli tutustua holistic managementiin, eli kokonaisvaltaiseen tilanpitoon.
Mantereen tila on Euroopan ensimmäinen holistic management -oppimistila. Menetelmä on peräisin Yhdysvalloista.
Holistic management on monisäikeinen kokonaisuus, jossa tilaa johdetaan huomioiden kannattavuus, ympäristö ja viljelijän hyvinvointi.
Maatiloille suunnattuja neuvontapalveluita ja sovelluksia putkahtelee kuin kivenmurikoita pellosta. Miksi perinteiset palvelut eivät riittäneet?
Neuvonnassa on eri asiantuntijoita, joista kukin kehittää tilaa omasta näkökulmastaan, Niina Mayer toteaa. ”Tilaa ei välttämättä mietitä kokonaisuutena.”
Osa tilan kehittämiseen tarkoitetuista työkaluista on elintarvikefirmojen kehittämiä. ”Silloin ei olla kiinnostuneita tilan tarpeista, vaan raaka-ainetta tarvitsevan tahon tarpeista.”
Kun keskitytään vain tuotannon tehostamiseen tai kasvattamiseen, voi oma arvopohja unohtua, Philipp jatkaa. Aina mietitään miten, mutta ei sitä, miksi. ”Sen mitä pellolla tapahtuu, täytyy vastata omia arvoja.”
Pariskuntaa kiehtoo tilanpidon ajattelu kokonaisuutena, jossa yrittäjän ja ympäristön hyvinvointi on keskeistä.

Olennainen osa holistic managementia on laidunnuksen kehittäminen. Mitä paremmat laitumet, sitä enemmän eläimet kasvavat ja sitä tehokkaammin hiili sitoutuu.
Viime ja tänä vuonna karjalauman kokoa on pystytty tilalla kasvattamaan 20 prosenttia pinta-alan muuttumatta. Laidunnus on hyvä alku, mutta tilanpitoa on tärkeää miettiä laajemminkin, Philipp sanoo.
Hän on hiljattain valmistunut holistic management -neuvojaksi. Aiheesta kiinnostuneet tilat voivat hakea palveluja varten Neuvo2020-tukea.
Muutamat tilat ovatkin jo tehneet hänen kanssaan taloussuunnitelmia ja laatineet kokonaisvaltaisempia tavoitteita.
”On tärkeää seurata, mihin ekosysteemi oikeasti kehittyy. Tavoitteet ovat hyviä, mutta niiden toteutumista pitää pystyä arvioimaan.”

Keskimääräinen tilakoko on kasvanut Suomessa paljon nopeammin kuin Philippin kotimaassa Itävallassa.
Maatilanpito on mennyt kriisistä toiseen, pohtii Niina. On ollut maksuvalmiuskriisiä ja maitokriisiä. Jo Välitä viljelijästä -palvelun suosio on pariskunnan mukaan huolestuttavaa.
”Jos aktiiviviljelijöistä niin moni tarvitsee kriisiapua, mitä se kertoo heidän pärjäämisestään? Jos opettajista puolet tarvitsisi kriisiapua, asialle varmaan tehtäisiin jotakin. Nyt otetaan annettuna, että viljelijät voivat huonosti.”
Seuraukset Mayerit näkevät ympärillään. Heidän kotiseudullaan tilat lopettavat kiihtyvään tahtiin. Osa hakkauttaa metsiään puskuroidakseen taloudellisia haasteita. Täällä ei enää odotella seuraavia iskuja.
”Ihmisille sanotaan, että selviät kyllä. Mutta se ei riitä. Elämän täytyy olla muutakin kuin selviämistä.”
