Maatalous

"Yhteiskunta epäonnistunut karkeasti ilmastotekojen ostamisessa viljelijöiltä. Tehokkainta olisi palkita suoraan."

Tutkimusprofessori Heikki Lehtonen perää MT:n yliössään EU:n vihreän siirtymän rahaa maatalouden ilmastotiekartan toteuttamiseen.
Pekka Fali
Kukaan elinkeinonharjoittaja ei pysty tekemään radikaaleja muutoksia toiminnassaan, jos siitä aiheutuu merkittäviä tukien ja tulojen menetyksiä ja hankaluuksia tuotannossa, Heikki Lehtonen kirjoittaa.

Maataloudella ja sen maankäytöllä on iso merkitys sekä hiilineutraali Suomi 2035 -tavoitteen että vesiensuojelu- ja luonnon monimuotoisuustavoitteiden saavuttamisessa. Viljelijöiltä odotetaan ja vaaditaan paljon.

Mutta mikä onkaan viljelijöiden todellinen mahdollisuus vähentää kasvihuonekaasupäästöjä? Erityisesti tehokkaat keinot turvemailla ja osin myös kivennäismailla tuottavat selviä tulonmenetyksiä usein siksi, että nykyinen politiikka­ohjaus on riittämätöntä tai se on keinojen kanssa ristiriidassa.

Viljelijän uhkana on tukien ja tulojen menetys, jos esi­merkiksi huonoa satoa tuottava turvemaa vetetään märäksi maaksi. Tällöin päästöt vähenevät rajusti, mutta läpimärkä pelto ei ole maataloustuki­kelpoinen. Lukuisten kompro­missien tuloksena syntynyt EU:n maataloustukijärjestelmä (cap) kannustaa viljelijää pitämään huonotkin viljelymaat kuivina päästölähteinä.

Kukaan elinkeinonharjoittaja ei pysty tekemään radikaaleja muutoksia toiminnassaan, jos siitä aiheutuu merkittäviä tukien ja tulojen menetyksiä ja hankaluuksia tuotannossa. Tarvitaan todellisia kannus­timia päästövähennyksiin.

Parasta tavoitteiden saavuttamisen kannalta olisi, jos tuloja saisi suoraan päästövähennyksistä eikä epäsuorasti nykyisenkaltaisten lyhyt­aikaisten toimien ja niiden pienten kustannuskompen­saatioiden kautta. Ne eivät kannusta pitkäjänteisiin toimiin ja isoihin päästövähennyksiin.

EU:n seitsemän vuoden ohjelmakausien lisäksi tulee olla uskottava pitkän aikavälin näkymä sille, että päästö­vähennyksiä todellakin halutaan ja niistä maksetaan. Tämä vaatinee esimerkiksi cap:n ulkopuolisia kansallisia kannustimia vapaaehtoisille toimille huonojen viljelysmaiden irrottamiseksi cap:sta päästövähennysten tuottamiseksi niin, että ristiriitaa cap:n kanssa ei synny.

Näyttää siltä, että uudellakaan ohjelmakaudella viljelijöiden ei kannata toteuttaa suuria päästövähennyksiä, vaikka niihin olisi mahdollisuus. Yhteiskunta on tähän mennessä karkeasti epäonnistunut ostamaan päästövähennyksiä viljelijöiltä.

Eräistä oikeasuuntaisista toimista, kuten nurmipeittei­syyteen kannustamisesta, huolimatta maatalouden päästökehitys on polkenut pitkään paikallaan. Päästö­vähennystoimet ja niiden rahoitus ovat riittämättömiä eivätkä osu mahdollisuuksien kovaan ytimeen.

Herää myös kysymys, onko viljelijöiden edunvalvonta onnistunut tehtävässään. Pelissä on maatalouden yhteiskunnallinen hyväksyttävyys.

Kesällä 2020 julkistettiin maatalouden tuottajajärjestöjen MTK:n ja SLC:n toimeksi­annosta tehty Maatalouden ilmastotiekartta. Sen laati Luonnonvarakeskus yhteistyössä tuottajajärjestöjen kanssa. Työssä kuultiin viljelijöiden lisäksi eri sidosryhmiä, kuten ruokateollisuutta ja eri alojen asiantuntijoita.

Lopputuloksena syntyi tutkimukseen ja toimialan tuntemukseen perustuva tiekartta siitä, miten maatalous vähentää päästöjä, sopeutuu ilmastonmuutokseen ja tuottaa ruokaa kysynnän mukaan ja niin, ettei Suomen ruokaturva heikkene.

Tämä on mahdollista siten, että päästövähennystoimet tehdään pääosin maankäyttö- ja viljelytapamuutoksilla, joilla voidaan saavuttaa isoja päästövähennyksiä erityisesti osalla turvemaista.

Myös hiilen sitominen kivennäismaihin vähentää päästöjä sekä edistää tuottavuutta ja eri ympäristötavoitteita. Lisäksi maatalouden energiantuotannossa ja ravinnekierron kehittämisessä on mahdollisuuksia.

Nyt olisi tarvetta ja käyttökohteita EU:n vihreän siirtymän varoille. Viljelijöiden tulisi olla ruuan tuottajina myös arvostettuja ilmastopäästöjen vähentäjiä ja ympäristön­hoitajia.

Julkisuuteen ei ole tullut tietoa siitä, miten vihreän siirtymän rahoituksella tai muulla rahoituksella edistetään isoja päästövähennyksiä maataloudessa. Viljelijöiden kanssa huolellisesti laadittua ilmastotiekarttaa tai osia siitä ei näillä näkymin päästä toteuttamaan. Tämä on tappio yhteiskunnalle ja viljelijöille.

Keskustelu maatalouden ilmastopäästöistä on ollut kärjistynyttä vuodesta toiseen. Samalla kun maatalous­tuottajilla on kasvava huoli oman elinkeinonsa kannattavuudesta ja tulevaisuudesta, he ovat ilmastokeskustelussa vähemmistönä ja altavastaajana sen sijaan, että heitä kannustettaisiin pitkäjänteisesti päästövähennyksiin.

Ruuan tuottaminen Suomessa kannattavasti ei ole helppoa tai itsestään selvää nykyisissä eikä tulevissa ilmasto-olosuhteissa. Se olisi kuitenkin mahdollista yhdistää päästövähennyksiin. Jos viljelijät ja maanomistajat eivät muutoksia tee, monet tärkeät tavoitteet jäävät saavuttamatta.

Heikki Lehtonen

tutkimusprofessori

Luonnonvarakeskus

Lue kaikki MT:n yliöt ja mielipidekirjoitukset tästä

Lue lisää

Maatilan hiilivirrat näkyviksi – "Hiililaskuri voi olla faktoihin perustuva vastaisku mollaajille"

Luonnonsadon korjuu vauhdissa

EU:n vihreä raha tehokäyttöön

Tutkijat vastaavat: "Turvepeltojen määrä ei selviä viljavuusnäytteistä"