Lukijalta: Luonnonlaidunten kadon todellinen syy on suurpetokannoissa

Moni on lopettanut laiduntamisen suurpetojen vuoksi, kirjoittaja toteaa. Kuvan lampaat eivät liity kirjoitukseen. Kuva: Kari Salonen

Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola kirjoitti liiton ansiokkaasta ponnistelusta arvokkaiden maatalouden elinympäristöjen häviämisen estämiseksi (MT 22.1.). Liitto on ilmeisesti sitä mieltä, että virkamiehet ja heidän tulkintansa ovat syy näiden elinympäristöjen kadolle.

Osittain tämä on tietysti totta. Minunkin metsälaitumestani ely-keskus nipisti pari aaria nurkasta jonkin älyttömyyden vuoksi.

Ainakin omassa tilanteessani kokonainen yhdeksän hehtaarin järvenrantabiotooppi jäi kuitenkin laiduntamatta viime vuonna suurpetojen vuoksi. Tämä lienee suhde myös muualla maassa.

Virkamiehet ovat selkeästi syynä osaan tästä luontokadosta, mutta merkittävästi suurempi syy ovat ylisuuret petokannat, joita Suomessa ei osata laskea virkatyönä oikein. Virkamiehethän tässäkin ovat osasyyllisiä, mutta vain välillisesti.

Toivonkin, että Luonnonsuojeluliitto, sikäli kun oikeasti on huolissaan näistä maatalousluonnon haasteista, kiinnittääkin huomiota ylisuuriin petokantoihin eli niiden oikeiden määrien tuntemiseen. Toivon, että tulette mukaan petokantojen todentamistalkoisiin, ettekä jätä tätä tärkeää osaa luonnonhoidosta pelkästään metsästäjien niskoille, jotka hikoilevat petojen jäljillä tuhansia tunteja vuosittain, ilman korvausta.

Jos tekin jalkautuisitte sankoin joukoin keräämään suden jätöksiä, voisitte ymmärtää määrät, pääsisitte luontoon reippailemaan, ja ehkä äänenpainot siirtyisivät oikeisiin asioihin.

Susien määrä kasvoi jo viime vuonna 46 prosenttia, eli hallinto on tunnustanut aiempien vuosien virheitä. Olisiko teidänkin aika jo tunnustaa, että kaikki petokannat ovat poronhoitoalueen eteläpuolisessa Suomessa elinvoimaisia, ja kantojen sääntely pakollista näidenkin asioiden näkökulmasta?

Mika Piiroinen

maanviljelijä

Tohmajärvi, Värtsilä