Maatalous

Yllättävä tutkimustulos: Turvemaiden käyttöön vaikuttaminen toisi Suomessa merkittävästi suuremmat ilmastohyödyt kuin lihan- ja maidonkulutuksen radikaali pudottaminen

Lihan- ja maidonkulutuksen pudotusta tehokkaampi keino on puuttua turvemaiden käyttöön, linjaa tutkimusprofessori Jyrki Niemi.
Kuvat: Kari Salonen, Kai Tirkkonen / Kuvitus: Juho Leskinen
Ruokavalion muutoksen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin olisi JustFood-hankkeen laskelmien mukaan yllättävänkin pieni, kertoo Jyrki Niemi (ylhäällä). ”Ilman turvepeltoihin kohdistettuja toimia kasvihuonekaasupäästöihin saataisiin vain reilun 10 prosentin vähennys.” Mauri Penttilä (alhaalla) toivoi, että ilmastokeskustelussa päästään pois syyllistämisestä.

Ratkaisut ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin eivät ole aina niitä, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen.

Suomen tilanne poikkeaa tuoreen tutkimuksen mukaan monista maista siten, ettei ruokavaliolla ole täällä yhtä voimakasta yhteyttä kasvihuonekaasupäästöihin.

Aiheesta puhui PI Maitoforumissa Suomen Akatemian JustFood-hankkeen tuloksista kertonut tutkimusprofessori Jyrki Niemi.

Hän linjasi heti alkuun, että syyllistämisenäkin koettavat puheet sisältävät faktoja: Maatalouden alkutuotannon päästöt eivät juurikaan ole vähentyneet 20 vuoden aikana Suomessa ja EU:ssa.

”Tämä ei ole tuottajan syy, vaan politiikan ohjauksen syy. Alan sisältä ei pidä luoda vastakkainasettelua. Puolueet sitä haluavat tehdä kerätäkseen pinnoja.”

Lihan- ja maidontuotannon voimakas vähentäminen ei kuitenkaan pudottaisi päästöjä Suomessa tavoitteisiin nähden riittävästi. Eloperäisten maiden osuus päästöistä on nimittäin täällä poikkeuksellisen merkittävä.

JustFood-hankkeessa tarkasteltiin kahta eri tapaa, joilla päästöjä voitaisiin pudottaa nykyisestä.

Tavoitteena oli saada maatalouden päästöjä alas Suomessa 33 prosenttia vuoteen 2035 mennessä.

Tarkastelluista tavoista toinen oli ruokavalion radikaali muutos.

Laskelmassa suomalaisten liha- ja maitotuotteiden kulutus putoaisi vuoteen 2035 mennessä kolmanneksella. Vuoteen 2050 mennessä pudotus olisi jo kaksi kolmannesta.

”Sitä voisi pitää varsin rajuna kulutustottumuksen muutoksena. Kuitenkin se merkitsisi vain reilun 10 prosentin vähennystä kasvihuonekaasupäästöissä”, Niemi kuvailee.

Vaikka siirtyminen kasvisruokiin vähentäisi merkittävästi ruuantuotannon tarvitsemaa peltoalaa, se ei laskelmien mukaan vähennä sitä riittävästi niiltä mailta, joilla on ilmastonmuutoksen kannalta Suomen osalta eniten merkitystä: turvepelloilla.

Laskelmien mukaan ruokavaliomuutoksen aiheuttama vähennys kaikesta maatalousmaasta olisi vuoteen 2035 mennessä noin 20 prosenttia eli noin puoli miljoonaa hehtaaria, mutta turvepelloista vain kuusi prosenttia.

Yhtenä vaikuttimena on Niemen mukaan se, että monilla turvepeltoalueilla maataloudessa pitäydytään sitkeästi, sillä muita tulonlähteitä on rajallisesti.

Merkittävämmät päästövähennykset saataisiin hankkeen tulosten perusteella aikaiseksi maankäyttöön vaikuttamalla.

Eloperäisten maiden käyttöä muuttamalla päästöt putoaisivat tavoitellulla kolmanneksella vuoteen 2035 mennessä.

Tarkastellussa vaihtoehdossa puolet turvepeltoalasta eli noin 120 000 hehtaaria siirrettäisiin nykyistä rajallisempaan käyttöön. Puolet ennallistettaisiin, puolet muutettaisiin "märkänurmeksi" eli veden pintaa nostettaisiin säätösalaojituksella.

25 000 hehtaaria hylättyjä turvemaita metsitettäisiin ja 5 000 hehtaaria muutettaisiin kosteikkoviljelyalueeksi.

”Muutokset olisivat isoja. Polku on kuitenkin mahdollinen”, Niemi virkkoo.

”Maankäyttö näyttelee niin isoa roolia Suomen maataloudessa, että päästövähennystavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos otetaan käyttöön turvemaille kohdistettavat tukitoimet. Turvemaat pitäisi ottaa pois yksivuotisilta kasveilta tai kokonaan viljelystä.”

Teknologian kehityksen ei uskottu ratkaisevan tilannetta. Laboratorioliha on trendikäs puheenaihe, mutta siitä ei ole nopeaksi vastaukseksi, Niemi toteaa.

”Uudet teknologiat helposti yliarvioidaan lyhyellä aikavälillä, mutta myös aliarvioidaan pitkällä aikavälillä.”

Haasteena on myös kipuilu hiilijalanjälkeen liittyvien laskentojen kanssa, pohti puheenvuorossaan Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta.

Vertailu eri tuotteiden välillä on vaikeaa, koska tapoja laskea päästöjä on niin monenlaisia. Esimerkiksi juuri turvepeltojen osuus puuttuu monista tuotekohtaisista laskelmista.

Yleisössä heräsi huoli siitä, että tiloilla tehtävä työ ilmaston eteen jää tyhjäksi, koska ei ole tapoja vertailla tekojen vaikutuksia hiilijalanjälkeen.

Laskentatapojen yhtenäistämiseksi tehdäänkin parhaillaan töitä. Myös muut ympäristötekijät, kuten vaikutus monimuotoisuuteen tulisi huomioida laskelmissa, Katajajuuri sanoo.

Ilmastokeskustelun sävy uuvuttaa maidontuottajia. Ilmassa oli pelkoa siitä, ettei jatkajia tiloille löydy, jos ilmapiiri maidontuotannon ympärillä on negatiivinen.

”Kovasti meitä syytetään kaikista asioista”, kuvaili puheenvuorossaan Maitovaltuuskunnan puheenjohtaja Mauri Penttilä. ”Fokuksen pitää olla muuallakin kuin syyllistämisessä. Osa stressaa asiasta niin, ettei viitsi enää edes avata televisiota tai radiota.”

Osa paikallaolijoista näki, että positiivista henkeä ilmassa on, kun siihen vain keskittää huomionsa.

Vaikka maatalous tuottaa päästöjäkin, se tuottaa myös jokseenkin tarpeellista tavaraa, Penttilä muistuttaa: ruokaa.

Lue lisää

Selvitys: Maa- ja metsätalous kuormittavat yhä voimakkaasti vesistöjä – suunnan voi vielä kääntää tehokkaammilla suojelutoimilla

Biovoimalaitosten petihiekka kirkastaa turvemaiden ojien ruskean veden

S-ryhmän tavoite: vähintään 65 prosenttia myydystä ruuasta kasvipohjaista vuonna 2030

Turvemailta pelastus