Maatalous

Tällaisia tiloja monimuotoisuuden ylläpito Suomessa tarvitsee: Jyrki Peltolan laiduntava karja hyödyttää monia kasveja, hyönteisiä ja lintuja – ja nyt hänellä on laitumiltaan vakava viesti

Jyrki Peltolan tila on monimuotoisuuden keidas. Sen tulevaisuus on kuitenkin vaakalaudalla. Kun laiduntavat tilat vähenevät, hyönteiset ja linnut voivat huveta.
Sanne Katainen
Jyrki Peltola on harkinnut viljantuottajaksi siirtymistä, sillä maidon kannattavuus on valunut pahasti pakkasen puolelle.

Ketoja, lintuja, hyönteisiä.

Karjanlannan ansiosta muhevia maita ja monilajisia nurmia.

Mäntsälässä sijaitsevalta 150 naudan tilalta saadaan maidon lisäksi hyötyjä ympäröivälle luonnolle.

Tila sai huippupisteet biodiversiteettiä tarkastelleessa arviossa, jonka toteutti Arlan toimeksiannosta Envitecpolis Oy. Lehmät pääsevät ulkoilemaan ympäri vuoden, aina sään salliessa.

Monimuotoisuus on tilalle luonnollinen asia, sanoo luomumaidontuottaja Jyrki Peltola. ”Kun on pientareita, laitumia, lätäköitä, vähän niittyjä ja ketojakin, se tulee ihan itsekseen.”

Navetan räystäiden alla pesii Peltolan mukaan kesäisin haarapääskyjä. Aiemmin elinvoimainen laji jouduttiin vuonna 2019 lukemaan vaarantuneiden pääskyjen joukkoon. Pääskyt viihtyvät erityisesti kotieläinten, kuten nautojen tai hevosten, läheisyydessä.

Laitumet ovat luonnon kannalta keskeinen puheenaihe, sillä perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisin luontotyyppien ryhmä.

Laitumien säilyminen edellyttää laiduntamista, kertoo ympäristöneuvos Tapio Heikkilä. Rauhoittamiseen perustuva suojelu toimii esimerkiksi soilla ja suurimmassa osassa metsätyyppejä, mutta ei perinnebiotoopeilla, hän aprikoi.

”Niitto on yksi hoitotapa, mutta se on harvoissa tapauksissa mahdollista ja kustannustehokasta toteuttaa. Laiduntaminen on ehdoton edellytys niittyjen ja ketojen olemassaololle.”

Suurin osa laiduntavasta karjasta samoaa kuitenkin perinnebiotooppien sijaan viljeltyjä laitumia.

Silläkin on merkitystä, Heikkilä tähdentää. ”Kun eläimet laiduntavat ulkona, siitä on aina hyötyä monimuotoisuudelle. Lantapaakku on luonnonsuojelutuote: paakuissa on valtava määrä eri kovakuoriaisia ja hyönteisiä.”

Jos eläimet ovat kokonaan sisällä, ei luonnon monimuotoisuusmerkitystä ole, Heikkilä sanoo.

Sanne Katainen
Karjan laiduntamisella on ruuantuotannon lisäksi ekologinen, luonnon monimuotoisuuteen liittyvä merkitys. Jyrki Peltolan tilan nurmiseoksissa on 10–20 eri kasvilajia. Pellot ovat olleet luomussa yli 10 vuotta.

Laiduntaminen kuitenkin vähenee, kuin maailman lypsykarjat keskittyvät yhä suurempiin ja harvempiin yksiköihin. Myös lantaa tulee paikallisesti liikaa.

Nurmiin keskittyvän järjestön, European grassland federationin, arvion mukaan esimerkiksi Virossa vain noin 10 prosenttia lypsylehmistä laiduntaa. Tanskassa laiduntavien lypsylehmien osuus on noin viidennes.

Eläinten hyvinvointikeskuksen mukaan Suomessa lypsylehmistä nykyisin noin 60 prosenttia pääsee kesäisin laitumelle.

”Laiduntamista täytyy puolustaa, jotta maidontuotanto perustelisi itsensä. Se on tärkeä keskusteluargumentti”, Heikkilä toteaa.

Peltolalla on omilta laitumiltaan huolestuttava viesti: jos hinnoittelu ei muutu, nämäkin tienoot voivat autioitua karjasta.

Hän on harkinnut viljantuottajaksi siirtymistä, sillä maidon kannattavuus on valunut pahasti pakkasen puolelle.

Maataloutta on rakennettu perheviljelmien ja perheen mahdollistaman liki ilmaisen työvoiman varassa, hän sanoo. Kulut kasvavat, mutta tuottajahinta laahaa perässä. ”Työntekijöille ei saada palkkaa tai itselle korvausta. Ihan loppumetreillä ollaan.”

Jos laiduntava karja Suomessa edelleen vähenee, luonnonlaitumille on vaikeampi saada hoitajia. Se voi vaarantaa myös Helmi-elinympäristöohjelman tavoitteet.

Ohjelman päämääränä on vahvistaa Suomen monimuotoisuutta esimerkiksi laidunnuksen avulla.

”Ilman karjatilallisten apua emme voi saada luonnon monimuotoisuustavoitteita perinnebiotooppien ja lintuvesien osalta täytettyä”, Heikkilä linjaa.

Tiloja tarvitaan riittävästi eri puolille maata. Jos Pohjois-Savossa on tila, se ei auta Etelä-Savoa.

Karjan vaikutukset luontoon voivat olla monimutkaisiakin, Heikkilä valottaa. Häntälän notkoissa Somerolla laitumilla kasvaa pystykiurunkannus.

Se on pikkuapolloperhosen toukan yksinomainen ravintokasvi, tuoreilla niityillä viihtyvä laji. Jos karja katoaa, niin voi käydä myös notkojen pikkuapollolle.

Väheksyä ei pitäisi myöskään karjan katsojalleen tuottamaa iloa, Heikkilä pohtii. Heikkilä toivoo lihan ja maidon suoramyynnin vahvistuvan kannattavuuden parantamiseksi.

Sanne Katainen
”Luonnonmukaista viljelyä on harjoitettu yli 10 000 vuotta, joten tästä näkökulmasta se on tavanomaista viljelyä", Peltola aprikoi. "Sanaleikkiä voisi jatkaa sanomalla, että luomuviljely on konstikasta viljelyä."

Aina monimuotoisuus ei tuo viljelijälle pelkkää riemua.

Oheiskasvien kanssa on luomussa opittava elämään, Peltola virkkoo. Tänä keväänä hän sai juolavehnän kuriin lyhyellä avokesannolla ennen kylvöä. ”Tasapaino löytyy kyllä.”

Hänelle pontimena luomuun siirtymiselle eivät aikoinaan olleet luontoarvot, vaan kannattavuus. Kun esimerkiksi lannoitteiden hinnat painoivat kukkaroa liikaa, mutta lantaa oli omasta takaa, ratkaisu oli helppo.

Peltojen kasvukunto paranee koko ajan, Peltola mainitsee. Viljelyssä on muun muassa sinimailasta, apilaa, hernettä, härkäpapua, vehnää ja syysrapsia.

Tilalla laiduntaa ayrshireja ja jersey-lehmiä, muutama vanha holstein sekä suomenkarjaa.

Alkuperäisrodun pitäminen karjassa huomioitiin myös monimuotoisuuskartoituksessa.

Monimuotoisuutta heikentävänä tekijänä raportissa mainittiin kynnön käyttäminen maanmuokkausmenetelmänä.

Peltola itse näkee kynnön pellon kannalta hellävaraisimpana maanmuokkaustapana. ”Kyntäessä maa kääntyy paikallaan kuten lapiolla ikään, jolloin madot ja muut maan elävät eivät rikkoudu yhtä helposti kuin esimerkiksi kultivaattoria käytettäessä, lautasmuokkauksesta puhumattakaan.”

Yhtenä ratkaisuna kannattavuuden parantamiseksi Peltola ehdottaa tukien poistoa harrasteviljelijöiltä eli esimerkiksi tiloilta, jotka eivät tuota myyntikelpoista satoa.

Kaupan sanelupolitiikka kyllästyttää häntä. ”Maito on halvempaa kuin pullovesi ja olut, vaikka kummankin edellä mainitun tuottaminen on paljon halvempaa.”

Sanne Katainen
Laiduntaminen on vähentynyt koko Euroopassa. Lypsykarjat keskittyvät yhä suurempiin ja harvempiin yksiköihin.
Lue lisää

Suomi mukana ensimmäisen kerran kansainvälisessä ruokakampanjassa – Pro Luomu sai EU:lta yli miljoona euroa luomutuotteiden menekin edistämiseen

Laidunnus on monelle nykyisin vieras asia – tiedottaminen vähentää väärinymmärryksiä, neuvoo tuore opas

Käytännönläheistä ilmastotyötä