Paljon muutakin kuin hernekeittoa
Palkokasvit tunnetaan hyvinä proteiinilähteinä, ja ne sopivat niin ihmisten kuin eläintenkin ravinnoksi.
Kaupoissa on tarjolla laaja valikoima palkoviljoja kotimaisten herneiden (alh.vas.) ja härkäpapujen (alh. keskellä) ohella. Kuva: Jarkko SirkiäParhaillaan vietetään YK:n julistamaa kansainvälistä palkoviljojen vuotta, International Year of Pulses.
Vuoden aikana keskitytään erityisesti kuivina siemeninä korjattaviin palkokasveihin, joista tavallisimmat ovat kuivatut pavut, linssit ja herneet.
Palkokasvit edistävät ruokaturvaa, ja niitä viljellään ja kulutetaan paljon ja monipuolisesti varsinkin kehitysmaissa. Niiden ravintoarvo on korkea, ja niillä on tärkeitä terveysvaikutuksia.
Viljelyssä palkokasvit edistävät kestävää maataloutta ja hidastavat ilmastonmuutosta.
Herne ja härkäpapu ovat Suomen palkoviljat
Suomessa perinteisesti viljeltyjä palkoviljoja ovat herneet ja härkäpavut.
"Jos lähdetään siitä, että meillä ihmisravinnoksi jalostettavien palkoviljojen raaka-aine tuotetaan itse, viljelykasvivaihtoehdot rajoittuvat aika vähiin. Herneen ja härkäpavun rinnalle ei ole tiedossa mitään uutta ja ihmeellistä ainakaan laajassa mitassa", sanoo professori Pirjo Peltonen-Sainio Luonnonvarakeskus Lukesta.
Esimerkiksi kikherneillä ja linsseillä on meidän olosuhteistamme poikkeavat kasvuolovaatimukset.
"Niistäkin löytyy lajikkeita, jotka ainakin tiettyinä vuosina pärjäävät meillä. Kotimainen viljelyvarmuus ei kuitenkaan ole sitä luokkaa, että sen varaan pystyisi rakentamaan brändiä", Peltonen-Sainio pohtii.
Kotimaisen herneen saatavuus on Peltonen-Sainion mukaan ollut pitkään ongelmana sen käytölle varsinkin rehuteollisuudessa.
"Olisi suotavaa, että saataisiin tasaisesti paljon suurempia tuotantoeriä. Sama koskee elintarviketeollisuutta, paitsi että laatuvaatimukset ovat siellä vielä tiukempia."
Herneen ja viime aikoina merkittävästi kasvussa olleen härkäpavun tuotanto on Peltonen-Sainion mukaan alueellisesti turhan keskittynyttä ja hyvin kaukana viljeltävissä olevista pinta-aloista.
"Kuinka paljon pitäisi eksoottisten lajien puolelle kääntyä, kun meillä on hyödyntämättä herneenkin potentiaali", Peltonen-Sainio ihmettelee.
Suomessa on erittäin hyviä ruoka- ja rehuhernelajikkeita.
"Tuotteissa on paljon mahdollisuuksia hernekeiton, suola- ja pakasteherneen lisäksi. Kokohernekäytöstä voidaan esimerkiksi mennä arvokomponenttien erottamiseen. Jollekin innovatiiviselle taholle olisi paljonkin työsarkaa", Peltonen-Sainio sanoo.
Lue lisää maanantain Maaseudun Tulevaisuudesta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
