Työkyvyttömyyshakemuksia hylätään Melalla yhä enemmän, vaikka hakemuksia saapuu huomattavasti vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Kuva: Jutta Mykrä
Simo Ojalaa ja Leena Heiskasta piinaavat lähes jatkuvat kivut, jotka tulivat maataloustöistä: "Olisi lottovoitto, jos saisi työkyvyttömyyseläkkeen"
Maataloustyöt kuormittavat kroppaa yksipuolisesti, mikä altistaa tuki- ja liikuntaelimistön sairauksille. Kaksi maitotilallista sairastui tule-sairauteen ja lähti hakemaan Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta (Mela) työkyvyttömyyseläkettä.
Simo Ojala kertoo, että täysi työkyvyttömyyseläke olisi lottovoitto. Hän joutui myymään maitotilansa rannekanavaoireyhtymän ja nivelreuman aiheuttamien oireiden vuoksi. Kuva: Jutta MykräAskeleet olivat käyneet epävarmoiksi. Jalat eivät nousseet enää kunnolla. Oli istahdettava hetkeksi lepäämään, että pystyi taas jatkamaan töitä navetassa.
Pakaroissa tuntui viiltävää kipua, joka paheni päivä päivältä. Tuntemusta voisi kuvailla siten kuin pakara olisi kivikova, kuin käteen puristettu nyrkki. Näin muistelee sonkajärveläinen maitotilallinen Leena Heiskanen vuotta 2017, jolloin hänen oireensa alkoivat.
”Lensin muutaman kerran paskaan nokalleni. Jouduin soittamaan isännälle, että täällä olen parressa istumassa, että tuletko auttamaan minut pois. Sain onneksi vietyä itseäni palkistolta parteen, etten ollut ihan lehmien jaloissa”, hän kertaa.
Pienkuormaajan päälle pääsemistä joutui pohtimaan toden teolla. Normaalisti sen päälle pystyi vain hyppäämään, mutta nyt oli oltava lisärappunen apuna.
Kun Heiskanen lopulta meni työterveyslääkärille vuodenvaihteessa 2018–2019, magneettikuvissa näkyi selkäydinkanavan ahtauma ja kulumaa lannerangassa.
”Työterveyslääkärini oli topakka ja sanoi, että nyt sinulta loppui työt. Hän määräsi saman tien sairauslomalle vuodeksi.”
Samaan aikaan reilun sadan kilometrin päässä kiputaistelua kävi myös samanikäinen, vuonna 1963 syntynyt maitotilallinen Simo Ojala. Hän oli tehnyt 30-vuotisen uransa maidontuottajana, sitä ennen yhdeksän vuotta metallialalla.
Haapajärvellä asuvan Ojalan kipuhistoria ulottuu jo 2000-luvun alkuun. Oikeaa rannetta alkoi särkeä öisin, ja kämmenen liikuttelu oli vaivalloista. Kädessä todettiin rannekanavaoireyhtymä, joka leikattiin vuonna 2001 ja muutaman vuoden päästä uudelleen. Myös polvet kipuilivat, ja reumalääkäri määräsi vuonna 2005 nivelreumaan lääkityksen.
Ojala jatkoi töitä maatilalla, koska vaihtoehtoja ei ollut. Toisena osakkaana oleva tytär sekä satunnaisesti lomittaja olivat kyllä mukana töissä.
”Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hammasta purren jatkaa. Meillä oli niin huono tilanne, ettei pystytty palkkaamaan ulkopuolista työntekijää.”
Vuosien kuluessa ranteisiin tuli nivelrikkoa, ja molemmat ranteet jäykistettiin leikkauksessa.
”2019 jouduin sairauslomalle. Puristusvoimaa ei ollut käsissä enää nimeksikään. Päivällä tehdyt navetta- ja peltotyöt kostautuivat yöllä, kun kipu yltyi niin, etten saanut nukuttua.”
Työterveyslääkärini oli topakka ja sanoi, että nyt sinulta loppui työt.
Tuki- ja liikuntaelimiin (tule) liittyvät ongelmat ovat suomalaisilla suurin kipua aiheuttava ja eniten toimintakykyä haittaava sairausryhmä.
”Karu fakta on, että maatalousyrittäjillä tuki- ja liikuntaelimiin liittyvät sairaudet ja vammat aiheuttavat eniten työtapaturmia, ammattitauteja ja työkyvyttömyyseläkkeitä sekä niistä aiheutuvia työkyvyttömyysvuosia ja korvauskustannuksia”, kertoo TTS Työtehoseuran erikoistutkija Janne Karttunen.
Tule-sairaudet aiheuttavat maatalousyrittäjillä siis suhteellisesti enemmän työkyvyttömyyseläkkeitä kuin muilla työeläkevakuutetuilla keskimäärin. Myös esimerkiksi teollisuus- ja rakennusalan työntekijöillä tule-sairaudet ovat yleisiä.
Karttusen mukaan maatalousyrittäjien korkeat luvut johtuvat siitä, että ammatti sisältää keskimäärin hyvin laajan kirjon vaihtelevissa työoloissa tehtävää työtä. Erityisen paljon tätä vaihtelua esiintyy karjatiloilla. Moni työtehtävä vaatii paljon voimaa, toistuvaa tai yksipuolista lihastyötä.
”Monet tule-sairaudet kehittyvät hiljalleen vuosien aikana. Kroppa kyllä muistaa 20 vuotta parsilypsyä, vaikka viime vuodet robotti olisi hoitanut lypsyn.”
Monissa muissa ammateissa työtehtävät ja työolot vaihtelevat vähemmän ja työ kuormittaa fyysisesti vähemmän. Lisäksi työpaikalta löytyy työterveyshuolto, työyhteisö ja työsuojeluorganisaatio, jotka voivat puuttua ongelmiin, Karttunen täydentää.
Heiskasen ja Ojalan tarinoita yhdistää se, että lääkärit arvelivat heidän tule-sairauksiensa johtuvan maataloustyön kovasta fyysisestä rasituksesta.
Molemmat tekivät konkreettisia ratkaisuja tilalla vähentääkseen työn fyysistä kuormitusta. Heiskanen ja hänen miehensä siirtyivät ensin parsinavetasta lypsyasemalla varustettuun pihattoon ja sen jälkeen lypsyrobottiin. Ojala ja hänen tyttärensä siirtyivät myös parsinavetasta lypsyrobottiin.
Molempien maitotilallisten kertomukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu siitä, kuinka moni maataloustuottaja kärsii tuki- ja liikuntaelinvaivoista tai ylipäätään työssä aiheutuneista kivuista. Syitä, miksi merkittävä osa tuottajien kivuista jää pimentoon, on useita.
”Maaseudulla matka lähimpään terveyskeskukseen voi olla pitkä, ja selvästi alle puolet maatalousyrittäjistä kuuluu maatalousyrittäjien työterveyshuollon piiriin. Päätoimiset karjatilalliset muodostavat poikkeuksen, koska heistä enemmistö kuuluu alan työterveyshuoltoon. Kynnys hakeutua hoitoon erityisesti kesken toisiaan seuraavien sesonkitöiden voi olla erityisen korkea”, Karttunen luettelee.
”Tunnen vanhan polven yrittäjiä, jotka eivät hae hoitoa, vaikka olisi niin sanotusti pää kainalossa. Uskon, että nuoremmat ovat tässä mielessä jo valistuneempia”, hän lisää.
Karttusen mukaan enemmistö maatalousyrittäjien tule-sairauksista esimerkiksi polvi- ja lonkkanivelissä, hartioissa ja selässä jää tilastojen ulkopuolelle. Arkijärki sanoo, että maataloustyön fyysisellä kuormituksella on kyllä osuutta näiden tule-sairauksien syntyyn.
Ammattitautina korvataankin vain harvoja tule-sairauksia, joiden kohdalla voidaan osoittaa, että työperäiset tekijät ovat niiden todennäköinen pääasiallinen aiheuttaja. Näitä ovat esimerkiksi jännetupen tulehdus ja tenniskyynärpää yläraajoissa.
”Tämä ammattitauteja koskeva tiukka linjaus aiheuttaa ymmärrettävästi närää.”
Maatalousyrittäjä voi hakea Melalta eli maatalousyrittäjien eläkelaitokselta työkyvyttömyyseläkettä, jos sairaus tai vamma alentaa työkykyä yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan, eikä yrittäjä ole täyttänyt ikäluokan alinta vanhuuseläkeikää.
Melalla työkyvyttömyyseläkepäätökseen vaikuttaa myös muut kuin lääketieteelliset seikat. Myös muun muassa ikä, koulutus, aiempi työkokemus ja asuinpaikka huomioidaan, ja niiden perusteella esimerkiksi arvioidaan, voidaanko henkilö kuntouttaa uuteen ammattiin.
Jos sairaus tai vamma alentaa työkykyä vähintään 60 prosenttia, on mahdollisuus saada täysi työkyvyttömyyseläke tai kuntoutustuki. Mikäli työkyky on alentunut vähintään 40 prosenttia, tulee kyseeseen osatyökyvyttömyyseläke tai osakuntoutustuki.
”Kaikki tapaukset eivät ole yhtä selkeitä. Silloin Melan eläkejaosto kokoontuu pohtimaan asiakkaan tilannetta, kuten työnkuvaa ja mahdollisia kuntoutustoimenpiteitä. Joskus siellä käydään pitkiäkin keskusteluja”, kertoo Melan vakuutus- ja korvauspalveluista vastaava johtaja Antti Huhtamäki.
”Siellä pohditaan kokonaisvaltaisesti esimerkiksi sitä, mitä henkilö kykenee tekemään, kuinka raskasta työ on ja millaisia liikkeitä siihen kuuluu.”
Hän ei ota kantaa yksittäistapauksiin vaan kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Melassa korvausasioita ratkaisee ylilääkäri Esa Koskinen, joka on erikoistunut ortopediaan ja traumatologiaan. Lisäksi hakemuksia käsittelee noin kuusi lääkäriä, joista osa on erikoislääkäreitä. Kaikkiin vastaantuleviin tilanteisiin saadaan asiantuntijalääkärin kannanotto, Huhtamäki selventää.
”Joillakin lääkäreillämme on maataloustaustaa tai tuntemusta työolosuhteista, ja tämä katsotaan toki eduksi. Joillakin lääkäreillä on myös suhde maatalouteen omien sukulaisten kautta. Emme kuitenkaan edellytä maataloustaustaa, koska se voisi supistaa tehtävästä kiinnostuneiden määrää työnhaussa.”
Leena Heiskanen kulkee nykyään rollaattorilla selkäydinkanavan ahtauman aiheuttamien oireiden vuoksi. Työkyvyn menetyksen jälkeen Heiskasen ja hänen miehensä pyörittämä lypsykarjatila myytiin hänen tyttärelle ja hänen miehelleen. Kuva: Reijo HaukiaHeiskaselle oli lottovoitto, että työkyvyttömyyseläkehakemus meni ensiyrittämällä läpi, eikä hän joutunut kuntoutustuelle. Uusiin työtehtäviin hänestä ei olisi nimittäin enää ollut.
”Olen kuullut muiltakin, että eläkepapereita on hankala saada, vaikka olisi ihan aikuisten oikeasti kipeä. Tiedän pari sellaista henkilöä, jotka ovat joutuneet vuodeksi kuntoutustuelle ja vasta sitten saaneet täyden työkyvyttömyyseläkkeen. Moni voi luovuttaa eläkkeen hakemisessa.”
Heiskanen on tällä hetkellä kiitollinen siitä, että kivut ovat hieman helpottaneet, kun ei ole enää fyysistä rasitusta eikä tarvitse koko ajan miettiä askeleita navetassa.
Ojala haki täyttä työkyvyttömyyseläkettä Melalta vuonna 2019. Lääkärin lausunnoissa mainitaan muun muassa fyysisestä rasituksesta pahenevat kivut ja siitä johtuva unettomuus, sormien heikko puristusvoima ja ranteiden kömpelyys jäykistysleikkauksien vuoksi.
Lääkärinlausunnoissa mainitaan, ettei Ojala kykene edes osa-aikaiseen työhön käsien toiminnan puutteiden vuoksi. Innomarin toteuttamassa ammatillisen kuntoutuksen kartoituksessa ei löytynyt muuta sopivaa työtä.
Ojala sai kieltävän päätöksen 2020 Melalta täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä. Päätös perustui siihen, että eläkeyhtiö arvioi hänellä olevan vielä työkykyä jäljellä osa-aikaiseen työhön. Kesällä 2021 hänelle myönnettiin osatyökyvyttömyystyöeläke.
”Seitsemän Melan asiantuntijaa oli allekirjoittanut paperin, jossa luki, että minulle oli tehty uusi rannekanava-ahtauman leikkaus. Tätä leikkausta ei ole missään vaiheessa tehty eikä sitä tulla tekemään. Tämä todistaa vain sen, etteivät vakuutuslääkärit edes lue niitä papereita siellä.”
Hän haki muutosta päätökseen Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta, jonka välityksellä Melalta tuli edelleen kieltävä päätös.
Ojala kertoo valittaneensa päätöksestä kevättalvella 2022 vakuutusoikeuteen, joka on ylin muutoksenhakuelin työeläkeasioissa. Mikäli valitus menee läpi vakuutusoikeudessa, Mela joutuu maksamaan Ojalalle täyden työkyvyttömyyseläkkeen.
”Olisi lottovoitto, jos saisi työkyvyttömyyseläkkeen. En kuitenkaan odota enää, että vakuutusoikeudestakaan tulisi myöntävää päätöstä”, Ojala huokaa.
Valitukset vakuutusoikeuteen ovat Huhtamäen mukaan useimmiten vakuutettujen itsensä tekemiä. Joskus harvoin prosessissa on mukana lakimies. Hän myöntää nähneensä yksittäisiä muutoksenhakuja vakuutusoikeudessa, joissa on ollut juristi mukana.
”Muutoksenhaku vakuutusoikeudesta ei mitenkään edellytä juristia”, Huhtamäki painottaa.
Jos maataloustuottaja sairastuu vakavasti, tilalle käy samalla tavalla kuin lopettavalle tilalle yleensä. Kuva: Carolina HusuJos maataloustuottaja sairastuu vakavasti, tilalle käy samalla tavalla kuin lopettavalle tilalle yleensä. Mikäli jatkajaa ei löydy omasta takaa, mahdollisesta karjasta luovutaan ja pellot päätyvät myyntiin tai vuokralle. Näin tapahtui myös Ojalalle, joka laittoi tilan myyntiin.
”Kyllä siinä käytiin jaakobinpainia. Kun on ollut itse rakentamassa omaa tilaa, niin päätös oli kova. Vasta nyt alan olla sinut päätöksen kanssa”, Ojala sanoo.
Ostajat löytyivät naapurista, ja tila saatiin myytyä puolen vuoden päästä myynti-ilmoituksen laittamisesta. Velkaa jäi kuitenkin pankille ja muille tahoille maatilalainoista.
”Vaimon siivellä tässä eletään”, Ojala sanoo.
Leena Heiskasen jouduttua työkyvyttömäksi hänen tyttärensä tuli miehensä kanssa tilan jatkajaksi. Päätös oli Heiskasen mukaan luonnollinen, sillä sukupolvenvaihdos olisi ollut edessä todennäköisesti joka tapauksessa.
Simo Ojala pohtii, miten vakuutuslääkäri voi näkemättä potilasta kumota lääkäreiden lausunnot ja lausunnot esimerkiksi magneettikuvista, jotka osoittavat selvät löydökset. Hänen mielestään se on väärin.
”Vakuutuslääkärit kävelevät täysin yli. Semmoinen tuntuma on, että pitää olla vähintään puolikuollut ennen kuin pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle. En usko, että kovin moni menee huvin vuoksi lääkäriin valittamaan, että minulla on kipuja. Onhan aina niitäkin, jotka käyttävät korvausjärjestelmää hyväksi, mutta sitten, kun sairaus sattuu omalle kohdalle, niin se on kova paikka”, hän pohtii.
Hoitavan lääkärin ei pitäisi tehdä arviota siitä, onko henkilö lainmukaisesti työkyvytön.
Huhtamäki sanoo, että kaikkia yrittäjäasemassa ja työsuhteessa olevia kohdellaan samanarvoisesti ja kaikilla on oikeudet samoihin etuuksiin. Melassa arvioidaan sitä, onko henkilö lain edellyttämällä tavalla työkyvytön.
”Hoitavan lääkärin ei pitäisi tehdä arviota siitä, onko henkilö lainmukaisesti työkyvytön. Jos Suomessa olisi kymmeniä tuhansia lääkäreitä myöntämässä eläkkeitä, niin työkyvyttömyysjärjestelmän linja ei olisi kovin yhtenäinen. Tärkeää on myös se, miten henkilö itse kuvaa oireiden vaikutusta työkykyynsä”, Huhtamäki korostaa.
”Ne, jotka tekevät viimeisen päätöksen, eivät ehkä ymmärrä sitä, millaisia kipuja viljelijöille voi tulla. Järjestelmää pitäisi jotenkin viilata. Siellä pitäisi olla joku maatalousalan ammattilainen, joka näyttäisi vakuutuslääkäreille, millaista työtä me ihan oikeasti tehdään”, Ojala sanoo.
MT on nähnyt Leena Heiskasen ja Simo Ojalan saamat päätökset Melalta sekä tutustunut heidän terveydenhuollossa saamiinsa lääkärinlausuntoihin.
Lue lisää:
Kaikkea ei voi kuitata lihaskivuiksi
Yli miljoona suomalaista kärsii kroonisesta kivusta – avain helpotukseen löytyy omasta mielestä
Lääkärin palsta: Eikö kipulääke tepsi? Tulehduskipulääke voi johtaa kivun pitkittymiseen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
