Asiantuntija: Maatilojen maksuperusteinen verotus vaikeuttaa tilojen talouden arviointia
On harmillista, että maatilat eivät ole kirjanpitovelvollisia maatilaosakeyhtiöitä lukuun ottamatta. Siksi yhtiömuotoisten maatilojen taloudesta on keskimäärin helpompi päästä kärryille.
Maksuperusteisessa kirjanpidossa kirjaamisperusteena on hetki, jolloin raha lähtee pankkitililtä tai raha tulee pankkitilille. Suoriteperusteisessa kirjanpidossa kirjaamisperusteena on maksupäivän sijaan se päivä, jolloin tuotannontekijä on vastaanotettu tai suorite luovutettu. Kuva: Jaana KankaanpääKun maatila hakee rahoitusta esimerkiksi uuden koneen hankintaan, tulee sillä olla kyky maksaa lyhennykset ja korot. Jotta rahoittaja voi varmistua tästä, täytyy pöytään lyödä tarvittaessa kättä pidempää.
Toisinaan rahoittaja arvioi maatilan tuloksentekokykyä vain veroilmoituksen perusteella. Veroilmoitus tarjoaa toki tietoa maatilan taloudesta, mutta jättää silti paljon tärkeitä yksityiskohtia pimentoon.
Suoriteperusteisen kirjanpidon myötä rakennettu tulos- laskelma ja tase kertoisivat paljon enemmän.
On harmillista, että maatilat eivät ole kirjanpitovelvollisia maatilaosakeyhtiöitä lukuun ottamatta. Siksi yhtiömuotoisten maatilojen taloudesta on keskimäärin helpompi päästä kärryille.
Oli silmäilyn kohteena sitten maatilan veroilmoitus tai tuloslaskelma, on silmäilijän hyvä olla tietoinen alan pelisäännöistä. Maatilan tulot ja menot kirjataan verotuksessa sille tilikaudelle, jolloin ne on maksettu.
Elinkeinotoiminnassa tulot ja menot kirjataan lähtökohtaisesti sille tilikaudelle, jolloin tavara tai palvelu on luovutettu.
Näin ollen maatalousyrittäjää verotetaan maksuperusteisesti ja elinkeinonharjoittajaa suoriteperusteisesti.
Koska maatilan tulos on maksuperusteinen, ei varaston muutoksilla, myyntisaamisilla tai ostoveloilla ole siihen vaikutusta. Muussa elinkeinotoiminnassa edellä mainitut erät oikaisevat tulosta, mikä auttaa muodostamaan paremman kuvan liiketoiminnan kannattavuudesta.
”Onkin ihan mahdollista, että maatilan tulos näyttää hyvältä juuri siitä syystä, että osa laskuista on maksamatta. ”
Asiaa on helpoin vertailla esimerkkien kautta.
Jos maataloudenharjoittaja ostaa sadalla tonnilla apulantaa varastoon ja maksaa laskun, heikkenee verotettava tulo tällä summalla. Jos taas elinkeinonharjoittaja ostaa vastaavalla tavalla tavaraa varastoon, ei verotettava tulo muutu lainkaan. Vasta, kun varasto tyhjenee, tulos heikkenee.
Jos maataloudenharjoittaja tilaa urakoitsijan levittämään lietettä, mutta ei kykene maksamaan laskua saman tilikauden aikana, verotettava tulo ei muutu. Jos taas elinkeinonharjoittaja tilaa jonkun siivoamaan toimitilat, tulos heikkenee riippumatta siitä, onko laskua maksettu.
Onkin ihan mahdollista, että maatilan tulos näyttää hyvältä juuri siitä syystä, että osa laskuista on maksamatta. Vastaavasti tulos voi näyttää heikolta, jos syksyn sato myydään vasta seuraavan vuoden puolella. Tai jos tila on hankkinut ja maksanut tuotantopanoksia etukäteen.
Näiden seikkojen vuoksi maksuperusteinen tulos voi aiheuttaa lyhyellä aikavälillä väärinkäsityksiä. Pitkällä aikavälillä tilanne toki tasoittuu, kunhan laskupino ei joka vuosi kasva.
Olisi kaikkien etu, että tavalliset maatilat nostettaisiin muiden yritysten, mukaan lukien osakeyhtiömuotoisten maatilojen tavoin kirjanpitovelvollisiksi siten, että kirjaukset tehdään lähtökohtaisesti suoriteperusteisesti.
Myös verotettava tulo tulisi laskea samalla tavalla riippumatta siitä, onko kyseessä maatalous- vai elinkeinotoiminta. Tällöin pelisäännöt olisivat selkeät ja tilinpäätös antaisi maatilan taloudesta paremman kuvan.
Maatalouden tulos ei perustuisi enää maksutapahtumiin, vaan juokseviin liiketapahtumiin. Suoriteperusteisuus toisi mukanaan myös kahdenkertaisen kirjaustavan, mikä mahdollistaa taseen rakentamisen.
Tase antaisi selkeän kuvan maatilan vakavaraisuudesta ja maksuvalmiudesta. On kieltämättä merkillistä, että näin pääomavaltaisella toimialalla tase on melko tuntematon käsite.
Tase paketoi yrityksen taloudelliset lähtökohdat yhteen nippuun. Se sisältää myös tiedon yrityksen tuloskunnosta sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tämä on tosin historiatietoa eikä siitä voi tehdä liian suoraviivaisia johtopäätöksiä tulevaisuuden suhteen.
Verotus- ja kirjanpitokäytäntöjen suhteen maatalous kulkee tietyllä tavalla omia juridisia raiteitaan. Maatilaosakeyhtiöt joutuvat seisomaan kahdella jakkaralla. Niiden verotus tapahtuu maksuperusteisesti, mutta kirjanpito on laadittava suoriteperusteisesti. Tämä aiheuttaa turhaa byrokratiaa.
Yksityisille maataloudenharjoittajille maksuperusteinen verotus mahdollistaa toki ketterän verosuunnittelun, mutta samalla se voi ajaa tilan myös ahtaaseen pakkorakoon. Jos menoja maksetaan aikaistetussa rytmissä, on tätä rytmiä jatkuvasti pidettävä yllä. Tällöin tilillä on oltava oikealla hetkellä rahaa laskujen maksuun.
Kirjanpitovelvollisuutta ei pidä nähdä byrokratiana, vaan oikeiden päätösten mahdollistajana. Suoriteperusteisuus tuo mukanaan jonkin verran lisätyötä, mutta tarjoaa senkin edestä lisää tietoa.
2020-luvun maailmassa päätöksiä ei ole varaa tehdä puutteellisin tiedoin.
Samuli Juurakko
talousasiantuntija
Wikli Group
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
