OP:n entinen pääjohtaja Reijo Karhinen. Kuva: Markku Vuorikari
Ruokaketjun toimijat kokoontuivat miettimään keinoja maatalouden kannattavuuden parantamiseksi
Reijo Karhinen toivoo, että koko ruokaketjulta löytyy ratkaisuhalukkuutta maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Leppä kiittelee erityisesti nuorten yrittäjien asennetta.
Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelija sekä sianlihantuottaja Antti Pukara oli yksi tilaisuuden aktiivisimpia keskustelijoita. Kuva: Samuli Juurakko
Reijo Karhinen esitteli tilaisuudessa tuotantokustannusten ja tuottajahintojen kehittymistä 2000-luvulla. Työryhmät kokosivat taululle keinoja, miten he parantaisivat maatalouden kannattavuutta pitkällä aikavälillä. Kuva: Samuli JuurakkoOP:n entinen pääjohtaja Reijo Karhinen etsii aktiivisesti keinoja maatalouden kannattavuuden parantamiseksi.
Karhinen vieraili maanantaina Kiuruvedellä ja Seinäjoella kuulemassa ruokaketjun eri osapuolten näkemyksiä maatalouden tilanteesta ja kehittämiskohteista.
Paikalle oli saapunut yli kaksikymmentä vierasta. Mukana tilaisuuksissa oli myös maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. MT oli paikalla Seinäjoen ammattikorkeakoululla järjestetyssä tilaisuudessa.
Tilaisuuden tavoitteena oli etsiä yhdessä konkreettisia ratkaisuja, millä maatiloille saadaan tavoitteen mukaiset 500 miljoonaa euroa lisää yrittäjätuloa.
”2000-luvulla tuotot ovat kasvaneet vajaa 20 prosenttia ja tuotantokustannukset lähes 50 prosenttia. Tämä on puhutteleva tilasto”, Karhinen kertoo.
Hänen mukaansa näin pitkä alamäki vaatii korjaantuakseen rakenteellisia muutoksia ja uudistuksia.
”Rakenteissa on jotain mätää. Hintaa ei saada lisää hallinnollisella päätöksellä, vaan neuvotteluvoimaa tarvitaan teollisuuteen, jossa maatalousyrittäjät ovat omistajina”, Karhinen toteaa.
”Jos jossain on omistajana, täytyy olla neuvotteluvoimaa. Ne maatalousyrittäjille annetut viralliset väylät täytyy saada käyttöön. Markkinat ovat markkinoita, eikä niihin voi viime kädessä muuta kuin sopeutua.”
Karhinen haluaa koko ruokaketjun aktiivisesti mukaan meneillään olemaan hankkeeseen.
”Näin jokainen joutuu miettimään itse niitä konkreettisia asioita ja kyseenalaistamaan jopa omaa toimintaansa. Tällä tapaa saadaan juuri niiden henkilöiden ääni kuuluviin, joiden asemaa tässä on tarkoitus parantaa. Nyt kaikilla on mahdollisuus osallistua hankkeeseen.”
Paikalle saapuneet vieraat jaettiin työryhmiin, jotka pohtivat keskenään, millä toimilla he saisivat maatilojen yrittäjätulon 500 miljoonaa euroa nykyistä korkeammaksi.
Keskusteluissa nousi esiin perinteisesti esiin nostetut teemat, kuten kaupan toiminta, kustannussäästöjen hakeminen sekä sellaisten tuotteiden tuonnin rajoittaminen ulkomailta, joita ei tuoteta Suomen lainsäädännön mukaisin menetelmin.
Työryhmätyöskentelyjen jälkeen salissa vallitsi yksimielisyys siitä, että alkutuotannossa on uskallettava tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä.
Joukosta nousi esiin myös ajatus, että investointitukia kannattaisi kohdentaa aiempaa enemmän yhteistyötä tekeville tiloille.
Seinäjoen ammattikorkeakoulun agrologi (AMK) -opiskelija sekä Honkajoella lihasikoja kasvattava Antti Pukara oli yksi tilaisuuden aktiivisimpia keskustelijoita.
Hän kertoi, että eri toimijoiden välillä ei ole tarpeeksi yhteneväisyyttä kannattavuuksien tarkastelussa yritystasolla.
”Meillä pitäisi olla yksiselitteinen mittari, jolla kannattavuutta mitataan. Tällä hetkellä eri toimijat laskevat ne eri tavalla”, Pukara kertoo.
”Esimerkiksi Ely-keskus, joka myöntää investointituet, laskee investoinnit liian pienillä poistoilla, jolloin saadaan kaunisteltua kannattavuuslukemia."
"Todellisuus voi olla karu. Ely-keskuksen käyttämät pienet menojäännöspoistot säilyvät vuosikymmeniä, jolloin niitä ei saada yhden sukupolven aikana maksettua millään pois. Eri toimijoiden välille tarvitaan yhtenäisyyttä tämän kaltaisissa asioissa.”
Keskusteluissa nostettiin esiin myös maatalousyrittäjien koulutus ja yrittäjäosaaminen. Tukien saaminen voisi edellyttää yrittäjältä riittävää kouluttautumista.
Benchmarkingin avulla on jaettava tiloilla hyväksi koettuja toimintamalleja laajaan tietoisuuteen. Yksinpuurtaminen täytyy saada vähiin ja tilojen välistä yhteistyötä lisättävä tehokkuuden ja jaksamisen parantamiseksi.
Leppä on tyytyväinen siihen, että Suomen elintarvikevienti on saatu viimein sille tasolle, millä se oli vuonna 2014 Venäjä-pakotteiden tultua voimaan.
”Ulkomailla arvostetaan ruuan jäljitettävyyttä. Tanska ja Ruotsi ovat vielä meitä edellä viennissä, mutta olemme kehittyneet voimakkaasti ja suunta on hyvä. Vientimarkkinat avaavat uusia mahdollisuuksia jatkuvasti", hän toteaa.
Verrattain korkeiden tuotantokustannusten vuoksi suomalaiset bulkkituotteet eivät pärjää maailmalla hintakilpailussa.
”Me tuotamme Suomessa täysin oikeita tuotteita. On keskeistä tuoda esiin se tapa, miten ruoka täällä tuotetaan. Sillä on mahdollista erottua vientimarkkinoilla. Suomalainen voi ja liha ovat voittaneet jo palkintoja maailmalla. Meidän kilpailuvalttimme on laatu.”
”Brändin luominen on ensiarvoisen tärkeää. Maatilojen kuluttajatyö nousee tärkeään rooliin, kun brändiä halutaan vahvistaa.”
Leppä kiittelee sitä, että paikalle saapuneilla nuorilla yrittäjillä löytyy asennetta ja ratkaisuhalukkuutta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
