"Eikö muka muita autettavia olisi?"
Maahantulijoille läksykerhoja organisoiva vapaaehtoinen Sirpa Riikonen sanoo kuulleensa myös kritiikkiä siitä, etteikö kantaväestössäkin olisi autettavia.
Sirpa Riikonen toivottaa 18-vuotiaan Habib Husseinin tervetulleeksi läksyhelppiin. Kolme vuotta Lieksassa asunut Habib juttelee jo hyvää suomea ja auttaa muita maahan tulijoita.Synnyinkaupunkiinsa Lieksaan vuosi sitten palannut Sirpa Riikonen ryhtyi ystävän pyynnöstä Suomen Punaisen Ristin (SPR) vapaaehtoistyöntekijäksi.
Tarpeellisuuden tunne veti puoleensa.
”SPR:ssä saa toteuttaa tekemisenhaluaan, ja erityisesti läksyhelpissä näkee pienenkin hetken merkityksellisyyden.”
”Missä teidän kirjanne ovat”, Riikonen kysyy rauhallisen selkeästi läksytuokion aluksi sisään astelevilta nuorukaisilta.
Teinipojat Nuuri, Ali ja Mohammad istuutuvat sohvalle Sirpan viereen ja kaivavat repuista monistenippunsa.
Täydentää pitäisi onkia-verbin muotoja, samoin ampua-verbiä. Entä miten taipuu lentäminen? ”minä lennän, sinä lennät, hän lentää...”
Pojat ovat opiskelleet suomea jo kuusi tuntia päivällä Lieksan kristillisellä opistolla. Silti heillä on läksykerhossakin suorastaan kiihkeä halu kuulla lisää, kirjoittaa vastauksia ja kysellä kaikkea.
Yhteistä kieltä ei ole. Pojista vain Reza puhuu englantia ja kääntää kysymyksiä dariksi. Enimmäkseen puhutaan kuitenkin suomea, huidotaan, piirretään paperille ja selvitellään asioita.
”Annan vain aikaani”
Riikonen perustelee tekemäänsä vapaaehtoistyötä vaatimattomasti niin, että ”jotakinhan ihmisen on tehtävä”.
Hän on valinnut maahanmuuttajien kohtaamisen sen sijaan, että istuisi kotisohvallaan katselemassa televisiosarjoja.
”Toki televisiolle, liikunnalle, monille erilaisille harrastuksille sekä läheisille ihmisillekin jää aikaa.”
Riikonen myöntää kuulleensa kriittisiä äänenpainoja, etteikö muka Lieksassa olisi muita autettavia kantaväestön keskuudessa.
”Auttamisen syyt ovat aina henkilökohtaisia, ja jokainen valitsee vapaa-ajalleen sen tekemisen, mikä itsestä tuntuu mielekkäimmältä. Olen huomannut, että aina löytyy valittajia, mutta tekijöitä on vähemmän.”
Maahanmuuttajat esiintyvät tekstissä vain etunimillään vastaanottokeskuksen pyynnöstä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
