Naudanlihan kotimaisuusaste uhkaa laskea entisestään

Liharotujen yleistyminen ja käyttö myös lypsyrotujen siemennyksissä on nostanut teuraspainoja, mikä lisää osaltaan kotimaisen naudanlihan tuotantoa. Kuva: Pekka Fali

Joka viides suomalaisten syömä naudanlihakilo on tuontia. Ruotsissa kotimaisen osuus on enää puolet.

"Toivottavasti meillä ei vajota siihen. Kotimaisen tuotannon lasku kompensoituisi tuonnilla, mikä ei ole kenenkään etu”, pohtii Atria Naudan johtaja Sinikka Hassinen.

TNS Gallupin vuosina 2014 ja 2015 toteuttamat tutkimukset maatilojen tulevaisuusnäkymistä kertovat monien aikeista luopua maidon- ja naudanlihan tuotannosta vuoteen 2020 mennessä.

Hassinen toivoo koko nautaketjun ymmärtävän, että tilanne vaatii toimia kotimaisen tuotannon varmistamiseksi jatkossakin.

Atria on juuri käynnistänyt kaksi naudanlihantuotannon kehittämishanketta. Toinen kohdistuu Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalle, toinen Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan.

Itä-Suomen hanke painottuu erityisesti emolehmä­tuotantoon. Tavoite on kehittää tuotantoa ja alentaa rakentamisen kustannuksia, eli helpottaa investointia.

Osana toimia on keskusteltu myös sopimuslisästä investoiville tiloille, mutta siitä ei ole päätöksiä.

HK Scan kannustaa jo tiloja myös rahallisesti uudella investointi-ohjelmallaan.

Painotus on vasikoiden loppukasvatuksessa, sillä sen vaikutukset näkyvät nopeammin kuin emolehmätuotannon lisäys. ”Se on akuutein ongelma, vasikat eivät ala vielä loppua”, yhtiön nautapuolen tuottajapalveluista vastaava päällikkö Sami-Jussi Talpila kertoo.

Muina keinona Talpila mainitsee korkeat teuraspainot, liharotusiemennysten lisäämisen ja vasikoiden hyvän hoidon, jolla varmistetaan koko kasvupotentiaali käyttöön.

Myös sukupuolilajitellun siemenen käytön yleistyminen kuuluu lihatalojen toiveisiin, koska sillä voitaisiin lisätä liharodun sonnivasikoita.

”Vaikutus naudanlihan tuotantoon voisi olla miljoonia kiloja”, Hassinen sanoo.

Lue aiheesta lisää keskiviikon Maaseudun Tulevaisuudesta