Venäjän pr-temppu nosti Suomen kansan äänen kuuluviin
Suomesta tuli maamme virallinen kieli 150 vuotta sitten, elokuun 1. päivänä vuonna 1863. Kieliasetuksen jälkeen virastoihin ja tuomioistuimiin sai jättää suomenkielisiä asiakirjoja.
Kuva: Kari SalonenKieliasetuksen ajaminen ei ollut suomalaisille hetkellinen päähänpisto, vaan asia oli ollut esillä siitä asti, kun Suomen suuriruhtinaskunta oli liitetty Venäjään vuonna 1809.
”1830-luvulla Kalevalan ilmestyminen nostatti Kalevala-buumin, ja 1840-luvulla J. V. Snellman toimi aktiivisesti suomen kielen hyväksi. Nämä herättivät kansan toimimaan ja valittamaan heikoista oloistaan”, Turun yliopiston suomen kielen professori Kaisa Häkkinen kertoo.
”Esimerkiksi joukko savolaisia talonpoikia kävi valittamassa tsaarille, että heitä ja heidän kieltään kohdellaan huonosti. Yleensä kansa valitti siksi, että heidän asiansa käsiteltiin ruotsiksi, eivätkä he itse ymmärtäneet siitä mitään.”
Kieliasetus ei heti tuonut toivottuja muutoksia, vaan asiat kohenivat verkalleen 20 vuoden siirtymäajan kuluessa.
”Moni oli sitä mieltä, että asetus ei muuttanut mitään. Tämä johtui siitä, että rahvas joutui jatkamaan taisteluaan, koska asetuksessa oli tulkinnanvaraa.”
Parannusta olisi Häkkisen mukaan tullut enemmän, jos asetus olisi tulkittu niin, että se tarkoitti kaikille subjektiivista oikeutta saada palvelua suomeksi.
Kieliasetuksen antaminen ei ollut pelkkä ystävällinen kädenojennus venäläisiltä.
”Luulen, että sitä pidettiin hyvänä pr-juttuna. Venäjän tarkoitus oli saada suomalaisten katseet pois Ruotsista, entisestä isännästä. Suomea ei kuitenkaan yritetty liittää tiukasti Venäjään, koska sallittiin, että täällä oli voimassa Ruotsin laki. Pikemminkin haluttiin, että suomalaiset loisivat omaa kulttuuria ja unohtaisivat Ruotsin”, Häkkinen pohtii.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
