Lantapoikkeuksen sallima lisäfosfori ei tuo nykyisellään satohyötyä – poikkeuksen lakkautus lisäisi lannan tarjontaa kasvitiloille

Fosforiasetus tuli voimaan 1.1.2023, ja sen lantapoikkeus oli tarkoitus poistaa kahden vuoden siirtymäajan jälkeen. Poikkeusta on jatkettu ja se on edelleen voimassa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Fosforiasetuksen lantapoikkeuksen sallima lisäfosfori ei lisää satoa, todetaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreessa tutkimuksessa.

Sen sijaan se hidastaa peltomaan korkeiden fosforipitoisuuksien alenemista ja lisää siten riskiä fosforin huuhtoutumiseen vesistöihin verrattuna tilanteeseen, jossa lantapoikkeusta ei käytetä.

Fosforiasetuksessa oleva karjanlantapoikkeus sallii muita fosforilannoitteita suuremman fosforimäärän levittämisen pellolle kotieläinten lantana tietyissä tilanteissa.

Poikkeus on haluttu pitää voimassa, sillä osalle kotieläintiloista lantapoikkeuksesta luopuminen voi tarkoittaa, että ylimääräiselle lannalle on löydettävä uusia käyttökohteita tilan ulkopuolelta.

Lantapoikkeuksen käyttö kuitenkin lisää riskiä vesistöjen ravinnekuormitukseen, Luken selvityksessä sanotaan.

Luken maa- ja metsätalousministeriölle tekemän selvityksen mukaan lantapoikkeuksesta luopuminen on kustannustehokas keino tehostaa vesiensuojelua, vaikka se lisää lannan kuljetuksen ja levityksen kustannuksia.

Luopuminen muuttaisi ravinteiden kohdentumista maataloudessa siten, että kotieläintiloilla syntyvän lannan mukana typpeä siirtyisi nykyistä enemmän kasvintuotantotilojen hyödynnettäväksi.

Lantapoikkeuksesta luopuminen lisäisi tarvetta kuljettaa lantaa nykyistä kauemmas, kun levityspinta-alaa tarvitaan enemmän.

Tämä kasvattaa lannan kuljetuksen ja levityksen kustannuksia ja siirtää samalla lannan mukana arvokasta typpeä kotieläintiloilta kasvintuotantotiloille.

Lantapoikkeusta käytettäessä lannan kuljetuksen, levityksen ja luovutetun typen kustannus on Luken laskelman mukaan kotieläinsektorille 74,3 miljoonaa euroa.

Ilman lantapoikkeusta kustannukset kasvavat 4,2 miljoonalla eurolla, mikä vastaa 2–10 prosentin lisäystä kustannuksiin tuotantosuunnasta riippuen.

Kun kustannus lasketaan koko maataloussektorille ja huomioidaan, että kotieläintiloilta lannan mukana siirtyvä typpi hyödynnetään muilla tiloilla, lisäkustannukset rajoittuvat lisääntyvään lantalogistiikkaan ja ovat noin 1,7 miljoonaa euroa, Luken tiedotteessa sanotaan.

Ravinnekuormituksen vähentämisen keinona lantapoikkeuksesta luopuminen on kustannustehokas verrattuna moniin muihin vesiensuojelutoimiin, Lukessa arvioidaan.

Koko maataloussektorille kustannus on alimmillaan 31 euroa jokaista vesistöihin päätymättä jäävää fosforikiloa kohden. Kustannus kasvaa, jos kuljetusmatka pitenee.

Pelkälle kotieläinsektorille vastaava kustannus on alimmillaan 91 euroa fosforikiloa kohden, mikäli kotieläintiloille ei korvata pois luovutettavan lannan mukana menetettyä typpeä.

Myös turkistuotannon lannan kuljetuskustannukset nousevat ilman lantapoikkeusta, selvityksessä todetaan.

Fosforiasetus tuli voimaan 1.1.2023, ja sen lantapoikkeus oli tarkoitus poistaa kahden vuoden siirtymäajan jälkeen.

Poikkeuksen jatkamisesta on käyty poliittista keskustelua ja siirtymäaikaa on pidennetty lantapoikkeuksen talous- ja ympäristövaikutusten arvioimiseksi.