Kiireen keskellä pitää muistaa elää

Niin kiire ei koskaan saisi olla, ettei ehdi kysyä toisen kuulumisia. Kuva: Jukka Pasonen

Kesä saapui vihdoin, ainakin kalenterin mukaan. Sää on ollut hyvin Suomen kesää kuvaava tähän saakka: viileä ja vähäluminen.

Saatoin nähdä jokunen viikko sitten uutisen hellerajan rikkoutumisesta jossain päin Suomea. Ja kyllä meistä varmaan jokainen on jo käynyt t-paitasillaan pelto- tai pihahommissa.

Omat kylvöni tein tänä keväänä Tampereen keskustassa lasitetulle parvekkeelle ruukkuihin. Yksi kasvihuonekurkun taimista selvisi niin hyvin, että muutaman viikon päästä pääsee maistamaan itse kasvatettua kurkkua. Tomaattikin on tehnyt jo ahkerasti varkaita ja ensimmäiset kukat puhkeavat pian.

Voineen siis todeta, että nyt on kesä.

Täytyy myöntää, että nälkä tulisi äkkiä, jos pitäisi oman parvekkeen antimilla yrittää elää. Siksi on ollut lohdullista seurata tämän kevään kylvöjen etenemistä pelloilla.

Lumet sulivat ja pellot kuivuivat tuskastuttavan hitaasti, mutta kylvöille päästiin lopulta. Pitkään jatkunut poutajakso mahdollisti sen, että osassa Suomea ehdittiin iso osa pelloista kylvää ennen sateita.

Sadon onnistuminen tänä vuonna on elintärkeää sekä viljelijöiden toimeentulon että ruuan riittävyyden takia. Varaa mihinkään muuhun kuin onnistumiseen ei käytännössä ole.

Nyt kun kasvukausi on saatu käyntiin ja rehunteko- ja puintivehkeitä huolletaan tuleviin koitoksiin, on hyvä hetki pysähtyä miettimään, miten huoltaa itseään, omaa jaksamistaan ja mielenterveyttään kesän kiireiden keskellä.

Itse taklaan tylsää ja välillä kiireistä ja väsyttävää arkea siitä poikkeavilla asioilla ja tapahtumilla.

Ilta-ajelu moottoripyörällä pitkin Pirkanmaan mutkateitä, lenkki tai pienet päiväunet keskellä työpäivää ja after-workit keskellä viikkoa puolison kanssa takaavat sen, että kaikki kiva ei kasaannu vain viikonloppuihin.

Tätä kevättä ovat värittäneet lukuisat klubikeikat, joista yhdellä uskaltauduin ensimmäistä kertaa elämässäni moshpitiin. Ikimuistoinen kokemus.

Vaeltamaan aion, mutta sen puolimaratonin jätän tänäkin vuonna aktiivisemmille. Lisäksi ystävien tapaaminen, treffit puolison kanssa, uuden harrastuksen aloittaminen tai vaikkapa ravintolaillallinen ovat hyviä esimerkkejä elämän pienistä iloista.

Mitkä asiat tuovat sinulle iloa? Jos tilanteesi on sellainen, että et ehdi töiden ulkopuolella tekemään mitään sellaista, mikä toisi iloa, suosittelen pysähtymään. Voisiko töitä järjestää niin, että saisit aikaa itsellesi?

Jos olo tuntuu siltä, että et jaksa tehdä mitään, asiat ja työt kasaantuvat, on syytä hakea apua. Esimerkiksi työterveys ja Välitä viljelijästä -projekti ovat silloin tahoja, mihin ottaa yhteyttä.

Jos taas olo tuntuu näiden edellisten lisäksi siltä, että mieli on apea jatkuvasti, mistään ei oikein saa ilon tunteita, mikään ei oikeastaan tunnu miltään, on vain surullinen, hermostunut tai vihainen olo ja rintaa puristaa, sopiva numero, johon soittaa, on terveyskeskuksen päivystys.

Työuupumukseen ja mielenterveysongelmiin liittyy harmillisesti usein häpeää ja liian pitkään asian kieltämistä. Olisi kuitenkin tärkeää muistaa, että kukaan meistä ei ole immuuni väsymykselle tai masennukselle. Apua kannattaa hakea ennemmin kuin myöhemmin.

Kirjoittaja on Suomalaisen Maaseudun tuottaja.