Moderni kotieläintuotanto syrjii armotta poikia — sonnivasikoiden kohdalla Suomessa on syytä iloon

Suomalaisessa nautaketjussa maitotiloilla syntyneet sonnit päätyvät välikasvattamoihin. Kuvassa kouvolalainen välikasvattamo. Virossa muutaman viikon ikäisiä sonnivasikoita rahdataan Etelä-Eurooppaan saakka. Kuva: Jarno Mela

Maatalous|Maidontuotanto

9.12.202319:15

Kommentti

Tuulikki Viilo

Lihalla on jostakin syystä maine miehisenä ruokana.

Poika on myös perinteisemmin ollut maailmassa se, jota perheissä toivotaan.

Vaan kun kotieläintuotantoon mennään, äijät ovat usein vain tiellä.

Tälläkin hetkellä jossakin päin maailmaa isäntä tai emäntä ravistelee navetassa päätään, kun maailmaan putkahtikin sonni.

Sukupuolilajitellun siemenen ansiosta harmaita hiuksia on siltä osin sentään vähemmän.

Enkä hevin unohda sitä, kun ensimmäisen kerran kuulin puhuttavan ”jätekileistä”. Eli siis pienistä pukeista.

Jos joulupöytään nostetaan kirjolohta, on sekin usein kasvanut täysnaarasparvessa.

Sialla miehuus on sellainen lihaan löyhkää aiheuttava riesa, että siitä hankkiudutaan eroon nopeasti.

Munantuotannossa taas kukkotiput lopetetaan usein pian kuoriutumisen jälkeen.

Broilerintuotannossa kukotkin saavat elää, joskaan ne eivät ehdi koskaan sukukypsiksi.

Lahjatkin jakanee jouluna Petteri Punakuonon sijaan Petriina. Poroista vain vaatimilla on talvisin sarvet.

Suomalaisessa nautaketjussa on syytä ylpeyteen maitotiloilla syntyneiden sonnivasikoiden osalta.

Vasikat eivät joudu rahdattavaksi rajojen yli, eikä niitä lopeteta tiloilla. Toisin on esimerkiksi Baltiassa.

Kun tuomme uuden olennon tähän maailmaan, olemme siitä vastuussa, oli tulija mitä sukupuolta hyvänsä.

Jotta kotieläintuotanto kestäisi eettistä tarkastelua, emme voi keskittyä vain tuottoisampaan sukupuoleen.

Pojatkin ansaitsevat arvostusta.